Lastensuojeluviranomaiselle huomautus lainvastaisesta menettelystä – yhteydenpidon rajoituksesta ei tehty kirjallista päätöstä

Kantelijat arvostelivat A:n yhteistoiminta-alueen (1.1.2023 lukien B:n hyvinvointialue) sosiaaliviranomaisen menettelyä lastensuojeluasiassa. Kantelijat kertoivat, että heidän [pvm] 2021 syntynyt lapsensa on sijoitettu kiireellisesti heti syntymänsä jälkeen. Kantelijoiden mukaan he eivät ole saaneet tavata lastaan maaliskuuhun 2022 mennessä kuin kaksi kertaa yhteensä neljän tunnin ajan.
Kirjoituksen mukaan kantelijat eivät myöskään saaneet oikea-aikaisesti kirjallista päätöstä lapsen olinpaikan ilmoittamatta jättämisestä. Kirjoituksen mukaan päätös on tehty ja annettu  kantelijoille vasta noin kolme kuukautta sen jälkeen, kun se on ollut jo tosiasiallisesti voimassa.

Kirjoituksen mukaan kantelijoille ei ole toimitettu lapsen asiakassuunnitelmaa, eivätkä he ole saaneet kutsua huhtikuussa 2022 pidettyyn lapsen asiakassuunnitelmaneuvotteluun. Lisäksi kantelussa arvosteltiin sitä, etteivät kantelijat saaneet tekemäänsä muistutukseen vastausta.

Kantelijoiden nyt kysymyksessä oleva lapsi on syntynyt 2021. Lapsi on välittömästi syntymänsä jälkeen sijoitettu kiireellisesti, koska sosiaaliviranomainen on arvioinut, että puutteet lapsen huolenpidossa vaarantavat välittömästi lapsen terveyden ja kehityksen. Kiireellinen sijoitus on tehty yhteistyössä – – – sosiaalipäivystyksen kanssa. Asiassa on tehty päätös, josta kantelijat ovat valittaneet hallinto-oikeuteen. F:n hallinto-oikeudesta saadun tiedon mukaan hallinto-oikeus on [pvm] antamallaan päätöksellä pysyttänyt päätökset kiireellisestä sijoituksesta ja sen jatkamisesta voimassa. Hallinto-oikeus on myös hyväksynyt lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen, ja kantelijoiden lisäkirjelmästä on pääteltävissä, ettei asiaan ole tullut
muutosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Toimivaltainen sosiaaliviranomainen on tehnyt [pvm] päätöksen, joilla se on rajoittanut lapsen ja kantelijoiden tapaamisia siten, että ne järjestetään valvottuina. Sosiaaliviranomainen on niin ikään tehnyt toisen päätöksen yhteydenpidon rajoittamisesta [pvm], jolla se on päättänyt, ettei lapsen olinpaikkaa ilmoiteta kantelijoille.

Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä on Suomen perustuslain 109 §:n mukaan valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Oikeusasiamies ei voi muuttaa tai kumota tuomioistuinten ratkaisuja, määrätä niitä muutettavaksi tai määrätä asiaa uuteen oikeuskäsittelyyn. Riippumattomien tuomioistuinten ja ylimmän laillisuusvalvojan
toimivallanjako huomioon ottaen oikeusasiamies ei voi uudelleen ryhtyä käsittelemään asiaa, jonka tuomioistuin on sille kuuluvan toimivallan nojalla ratkaissut.

Kysymyksissä olevat yhteydenpidon rajoituspäätökset ovat sellaisia, joihin kantelijat ovat voineet lastensuojelulain 89 §:n ja 90 §:n nojalla hakea muutosta hallintotuomioistuimelta. Saadun tiedon mukaan kantelijat ovatkin valittaneet mainituista yhteydenpidon rajoituspäätöksistä F:n hallinto-oikeuteen. F:n hallinto-oikeuden minulle toimittamista päätöksistä ilmenee, että se on kumonnut molemmat yhteydenpidon rajoituspäätökset. Korkeimman hallinto-oikeuden kirjaamosta saadun tiedon mukaan mainittuihin päätöksiin ei ole haettu muutosta.

Apulaisoikeusasiamies Mikko Sarja:

Päätin ottaa kantelun tutkittavakseni siltä osin, kuin siinä arvostellaan sosiaaliviranomaisen menettelyä lapsen ja kantelijoiden yhteydenpidon rajoittamisessa kiireellisen sijoituksen aikana, sillä asialla saattaa olla merkitystä kantelijoiden ja heidän lapsensa perusoikeuksien toteutumiselle viranomaisessa. Edellä oikeusasiamiehen tehtävistä ja tuomioistuimen toimivallasta sanottu huomioon ottaen päätöksessäni en kuitenkaan ota kantaa siihen, onko yhteydenpidon rajoittamiselle ollut lastensuojelulain mukaiset perusteet.

– – –

Saamani selvityksen mukaan kantelijoille on kerrottu heti lapsen kiireellisen sijoituksen alussa suullisesti siitä, etteivät viranomaiset luovuta kantelijoille tietoa heidän lapsensa sijaishuoltopaikasta eikä perhehoitajasta. Vaikuttaa siis siltä, että sosiaaliviranomainen katsoo asiassa olleen kysymys suullisesta päätöksestä, jonka saattaminen kirjalliseen muotoon on unohtunut.

Asiaa tutkiessani kiinnitin kuitenkin huomiotani siihen, että yhdessäkään minulle toimitetussa lapsen asiakasasiakirjakirjauksessa tai muussakaan asiakirjassa ei ollut mainintaa siitä, että lapsen olinpaikan ilmoittamatta jättämisestä olisi kerrottu tai myöhemminkään keskusteltu kantelijoiden kanssa.

Lapsen asiakasasiakirjoista sen sijaan ilmenee, että kantelijat ovat tiedustelleet lapsen olinpaikkaa hänen asioistaan vastaavalta sosiaalityöntekijältä. Esimerkiksi 9.12.2021 lähettämässään sähköpostiviestissä toinen kantelijoista on lähettänyt sosiaalityöntekijälle seuraavansisältöisen sähköpostiviestin: ”Missä tyttövauvamme on? Haluamme nähdä hänet heti, kuten viikko sitten neuvottelussa oli puhetta”. Asiakirjoista ei ilmene, että sosiaalityöntekijä olisi tuossakaan vaiheessa havahtunut siihen, ettei asiassa ole tehty kirjallista valituskelpoista päätöstä.

– – –

Kantelijoiden lapselle on tehty ja lähetetty päätös yhteydenpidon rajoittamisesta (olinpaikan ilmoittamatta jättämisestä) noin kolme kuukautta sen jälkeen, kun heidän lapsensa on sijoitettu kiireellisesti. Katson, että sosiaaliviranomaisen menettely on johtanut siihen, etteivät kantelijat ole voineet turvautua heille perustuslaissa turvattuihin oikeussuojakeinoihin oikea-aikaisesti. Olen arvioinnissa ottanut huomioon sen, että rajoittaminen ilman kirjallista päätöstä on jatkunut poikkeuksellisen pitkään ja kysymys on ollut kantelijoiden vastasyntyneestä lapsesta.

Pidän tapahtunutta menettelyvirhettä (viivettä) kirjallisen päätöksen tekemisessä ja sen tiedoksiannossa perusoikeutena turvatun oikeusturvan kannalta vakavana. Korostan, että kirjallinen päätös on tehtävä viipymättä sen jälkeen, kun asiasta on suullisesti päätetty.

Toinen kantelijoista on myös vastannut [pvm] lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle hänen tiedustellessaan sitä, haluavatko vanhemmat, että lapsen ja kantelijoiden tapaamisia sovitaan, seuraavaa: ”Mitä te oikein kuvittelette, eikä teidän mielestänne vanhemmat halua nähdä lapsiaan? Totta kai haluamme nähdä tyttövauvamme, jonka te meiltä riistitte. Tapaamiset täytyy järjestää täällä – – -, jossa hänen on kasvettava, eikä missään takapajulassa, jonne te olette hänet nyt vieneet.”

– –  –

Lastensuojeluviranomaisen menettely kohdassa 3.3 on loukannut vakavasti kantelijoiden perusoikeuksia. Siksi annan asiassa eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 10 §:n 1 momentin nojalla huomautuksen lainvastaisesta menettelystä ja velvollisuuden laiminlyönnistä.

EOAK/5730/2022 Lastensuojelun menettely yhteydenpidon rajoittamisessa (pdf)