Viittomakielen tulkkauksen järjestäminen lähestymiskieltoasiassa

Kantelija arvosteli kantelussaan käräjäoikeutta siitä, ettei se järjestänyt kuulovammaiselle lähestymiskieltoa hakeneelle henkilölle viittomakielen tulkkausta käräjäoikeuden istuntoon. Käräjäoikeus oli lähestynyt henkilöä kirjeitse ja kehottanut tätä hankkimaan tulkkauksen itse. Käräjätuomarin mukaan lähestymiskieltoasiassa asianosaiset vastaavat lähestymiskieltolain nojalla itse kustannuksistaan, mukaan lukien mahdolliset tulkkauskustannukset.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan käräjätuomari oli riippumattomana tuomarina käyttänyt hänelle kuuluvaa itsenäistä harkintavaltaa lainmukaisesti eikä päätös ollut lainvastainen. Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi lopputuloksena olisi voinut kuitenkin olla myös viittomakielisen tulkkauksen järjestäminen viran puolesta. Tähän olisi voitu päätyä painottamalla lähestymiskieltolain ja rikosoikeudenkäyntilain säännösten tulkinnassa perustuslaissa säädettyä julkisen vallan velvollisuutta turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Apulaisoikeuskanslerin mielestä tässä tapauksessa painoarvoa olisi voinut antaa erityisesti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiselle. 

Apulaisoikeuskansleri korosti, että tilanne ei ollut hakijan kannalta kohtuullinen tai oikeudenmukainen. Hakijan perusoikeuksien ja oikeusturvan vaarantuminen estyi myös osittain sattumanvaraisista syistä paikalla olleen tukihenkilön pystyttyä tulkkaamaan viittomakielellä.
 
Apulaisoikeuskansleri pyytää oikeusministeriötä arvioimaan lähestymiskieltoa koskevan lainsäädännön tulkinnallisuutta, jolla on myös perus- ja ihmisoikeuksien vaarantumista koskevaa merkitystä. Ministeriön on esitettävä arvionsa viimeistään 30. tammikuuta 2024.