KHO:lta kaksi ratkaisua karhunmetsästykseen myönnettävistä poikkeusluvista – myönnetyt poikkeusluvat lain vastaisia

Korkein hallinto-oikeus totesi, etteivät luontodirektiivin mukaan tiukasti suojeltavaan lajiin kohdistuva kannanhoidollinen metsästys itsessään tai metsästyskulttuurin säilyttäminen voineet muodostaa metsästyslain 41 a §:n 3 momentin, sellaisena kuin sitä oli tulkittava luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan valossa, soveltamisen edellytyksenä olevaa hyväksyttävää päämäärää tiukasta suojelusta poikkeamiselle. Suomen riistakeskuksen päätöksestä ei käynyt selkeästi ja täsmällisesti ilmi, mihin luontodirektiivin mukaiseen hyväksyttävään päämäärään karhun kannanhoidollista metsästystä koskevalla poikkeuslupapäätöksellä oli kyseisellä hakemusalueella pyritty. Päätös poikkeusluvan myöntämisestä oli siten lainvastainen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että pelkästään sillä seikalla, että kannanhoidollisella metsästyksellä ei tosiasiassa olisi haitallista vaikutusta lajin suojelun tasoon, ei ollut merkitystä. Kaikkien poikkeusluvan edellytysten tuli täyttyä.

KHO:2023:100 Metsästyslaki – Luontodirektiivi – Poikkeuslupa – Karhun rauhoituksesta poikkeaminen – Kannanhoidollinen metsästys – Poikkeamisen myöntämiseen oikeuttava päämäärä – Päätöksen perusteleminen

KHO:2023:99 Metsästyslaki – Luontodirektiivi – Poikkeuslupa – Karhun rauhoituksesta poikkeaminen – Kannanhoidollinen metsästys – Poikkeamisen myöntämiseen oikeuttava päämäärä – Päätöksen perusteleminen