Apulaisoikeusasiamieheltä laaja ratkaisu päihdeongelmaisten mahdollisuuksista saada mielenterveyspalveluita
20.7.2023 | OikeusuutisetAOA Sakslin:
Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan on tullut useita kanteluja, jotka ovat koskeneet hoidon ja palvelujen järjestämistä henkilöille, joilla on sekä mielenterveysongelmia, itsetuhoisuutta että päihderiippuvuus.
Kanteluissa on tuotu esiin muun muassa seuraavia kokemuksia ja havaintoja:
”Kokemuksena on, että päihdeongelmat muodostavat monesti ylittämättömän lähetekynnyksen, jolloin erikoissairaanhoitoa tarvitsevat potilaat jäävät perusterveydenhuollon kannateltaviksi. HUS Psykiatria ei ole vuosiin ottanut hoitoon päihdepotilaita, joilla on myös mielenterveyden häiriö.”
”Kantelijan puoliso oli päästetty pois tarkkailuosastolta sekavassa mielentilassa ja päihtyneenä. Kantelija oli löytänyt puolisonsa makaamassa penkillä tiedottomassa tilassa kovassa pakkasessa. Puoliso oli kertonut hoitajalle toiveestaan päästä Peijaksen psykiatriselle osastolle.”
”Päihdehuollon hoitolaitoksesta Kemissä uloskirjoitettu paranoidia skitsofreniaa sairastava henkilö oli ohjattu korvaushoitopaikkaan Helsinkiin. Henkilö oli tullut yksin huonossa kunnossa soluasuntoon, joka ei ole tarkoitettu päihde- ja mielenterveyskuntoutujille.”
Kantelujen perusteella päätin ottaa omana aloitteena tutkittavaksi eri viranomaisten yhteistyön palvelujen toteuttamisessa ja erityisesti kaksoisdiagnoosipotilaiden mahdollisuudet saada lakisääteisiä päihde- ja mielenterveyspalveluja sekä muita tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja.
– – –
Yhteenveto
Käytettävissäni olevan aineiston perusteella kaksoisdiagnoosipotilaiden palvelujen toteuttamisessa on ollut runsaasti puutteita. Mielenterveyspotilaat, joilla on päihderiippuvuus, ovat voineet jäädä heitteille siitä huolimatta, että heidän tilanteensa on ollut joko sosiaalihuollon tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden tiedossa. Pidän selvityksissä esiin tulleita virheitä vakavina.
Korostan, että Ilmoitusvelvollisuus on tarkoitettu niitä hätätilanteita varten, joissa henkilön voitaisiin arvioida joutuvan heitteille ilman viranomaisten välistä tietojen vaihtoa.
Totean, että sairaaloissa ja muissa terveydenhuollon yksiköissä on menetelty virheellisesti ja lainvastaisesta, kun tietoa potilaiden hoidon loppumisesta tai hoidon epäonnistumisesta ja sen jälkeisestä sosiaalihuollon tarpeesta ei ole välitetty sosiaalitoimeen.
Näkemykseni mukaan ilmoitusvelvollisuus voi täyttyä myös tilanteessa, jossa henkilö olisi ilmeisen kykenemätön huolehtimaan siitä, että saa terveydelleen välttämättömiä terveydenhuollon palveluja. Henkilö ei esimerkiksi kykene menemään lääkärin vastaanotolle saadakseen oman elämänsä suojelemiseksi välttämättömiä lääkkeitä.
Yhdyn selvityksissä esitettyihin näkemyksiin siitä, että terveydenhuollon ammattihenkilöiden tulisi tuntea paremmin sosiaalihuollon ammattihenkilöiden oikeudet ja velvollisuudet ja molempien pitäisi tuntea lainsäädännön antamat mahdollisuudet ja velvollisuus asiakkaan/potilaan auttamiseen.
Kiinnitän huomiota hyvinvointialueiden velvollisuuteen huolehtia työntekijöiden koulutuksesta myös siltä osin, etteivät asenteet vaikuttaisi kaksoisdiagnoosipotilaiden saamaan terveydenhuoltoon.
Totean että selvityksen kohteena olevat henkilöt ovat erityisen tuen tarpeessa siten kuin sosiaalihuoltolain 3 §:ssä määritellään. Asiakkailla on päihdesairauden sekä psyykkisen sairautensa vuoksi erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Korostan eri viranomaisten velvollisuutta huolehtia siitä, että erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden oikeus perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaiseen välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon sekä 19 §:n 3 momentin mukaisiin riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin toteutuu.
Totean, että käytettävissäni olevan aineiston perusteella kaikilla alueilla ei ole noudatettu laissa säädettyä velvoitetta nimetä erityistä tukea tarvitseville kaksoisdiagnoosipotilaille omatyöntekijä. Omatyöntekijän keskeinen velvoite on huolehtia siitä, että erityistä tukea tarvitseva asiakas saa tarvettaan vastaavat palvelut.
Jos annettavat palvelut on järjestetty siten, että ne muodostavat riskin henkilön vakavalle sairastumiselle tai olennaisesti vaikeuttavat henkilön parantumista vaikeasta sairaudesta ei henkilö näkemykseni mukaan saa perustuslain 19 §:n 1 momentissa tarkoitettua välttämätöntä huolenpitoa. Esimerkiksi psyykepotilaan sijoittaminen tilapäismajoitukseen voi lyhytaikaisenakin ratkaisuna uhata välttämättömän huolenpidon toteutumista. Katson, että selvityksissä esiin tuodut puutteet asumispalvelujen järjestämisessä ovat voineet vakavasti vaarantaa haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden välttämättömän huolenpidon toteutumisen.
Korostan sote-järjestämislain 40 §:ssä asetettua hyvinvointialueiden vastuuta huolehtia siitä, että alueilla on käytettävissään tarvetta vastaavat palvelut. Selvityksissä annettujen tietojen perusteella kaksoisdiagnoosipotilaiden hoitoon pääsy ei kaikilta osin toteudu niin hyvin kuin sen terveydenhuoltolain mukaan tulisi toteutua.
Painotan, että hoitoon pääsyä koskevia säännöksiä on noudatettava kaikilla terveydenhuollon sektoreilla. Näkemykseni mukaan lainsäädäntö velvoittaa jo nykyisellään järjestämään palvelut integroidusti siten, että kaksoisdiagnoosipotilaan hoitoon pääsy toteutuu yhdenvertaisesti muiden potilaiden kanssa.
Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta pidän erityisen ongelmallisena, jos viranhaltijat eivät noudata jo pitkään voimassa olleita haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden palvelujen turvaamiseksi säädettyjä oikeusnormeja.
Vuonna 2023 voimaan tulleet lakimuutokset voivat osaltaan parantaa kaksoisdiagnoosipotilaiden palvelujen saamista, mutta myös niiden osalta korostan eri viranomaisten velvollisuutta valvoa lainsäädännön noudattamista.
Näkemykseni mukaan tilanteessa, jossa päihtyneen henkilön mahdollista tarvetta tahdosta riippumattomaan hoitoon ei kyetä toteamaan, potilaan hoito ja hoiva tulisi odotusaikana kyetä järjestämään valvotusti siten, että terveydentilan arviointi olisi mahdollista toteuttaa tarvittavan odotusajan jälkeen. Samoin tulisi menetellä, jos potilaan muuta hoidon tarvetta ei olisi mahdollista arvioida päihtymyksen aikana. Jotta välttämättömät palvelut kyettäisiin turvaamaan kaikkein vaikeimmin autettaville henkilöille, esitän harkittavaksi lainsäädännön täsmentämistä odotusajan osalta.