Oikeusasiamies korjasi aiempaa kantaansa kotietsintään henkilön löytämiseksi

EOA Jääskeläinen:

Tein 26.1.2023 päätöksen asiassa EOAK/180/2022, jossa oli kyse muun muassa Lounais-Suomen poliisilaitoksen menettelystä kotietsinnässä. Päätöksessäni katsoin poliisin menetelleen kotietsinnässä monella tapaa lainvastaisesti, muun muassa kun tosiasiallisen kotietsintäpäätöksen asiassa oli tehnyt etsinnän suorittanut poliisipartio. Yleisestä kotietsinnästä päättää pakkokeinolain 8 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies. Käsitykseni mukaan muulla poliisimiehellä ei kuitenkaan ole tuon lainkohdan 3 momentin mukaan toimivaltaa päättää yleisestä kotietsinnästä henkilön löytämiseksi muutoin kuin kiire- ja ns. veres -tilanteissa, jollaisesta kyseisessä tapauksessa ei ollut kyse. Ratkaisun antamisen jälkeen eri tahoilta poliisihallinnosta tuli yhteydenottoja, joissa todettiin tämän laintulkinnan pakkokeinolain 8 luvun 15 §:n 3 momentin osalta poikkeavan poliisissa yleisesti noudatetusta (jo aiemman pakkokeinolain aikaisesta) käytännöstä ja annetusta koulutuksesta. Tämän näkemyksen mukaan kenellä tahansa poliisimiehellä on aina toimivalta päättää kotietsinnästä henkilön löytämiseksi. Edellä mainitussa asiassa poliisilta saaduissa selvityksissä ja lausunnoissa ei vedottu vakiintuneeseen käytäntöön tai saatuun koulutukseen. Katsoin olevan aihetta käydä tarkemmin läpi kannanottoni perusteita.

– – –

Näkemykseni mukaan yksilön perustavaa laatua olevat oikeudet tulevat paremmin turvatuksi mielivaltaiselta puuttumiselta, jos päätöksen yleisestä kotietsinnästä henkilön löytämiseksi tekee pidättämiseen oikeutettu virkamies. Pidättämiseen oikeutetulla virkamiehellä on kattavampi koulutus ja lähtökohtaisesti enemmän kokemusta tällaisten päätösten tekemiseksi. Käytännön seikat eivät myöskään ole esteenä, koska poliisin nykyisen johtokeskusjärjestelmän ansiosta pidättämiseen oikeutettu virkamies on aina tavoitettavissa. Kiire- ja verestilanteissa poliisimiehellä olisi kuitenkin oikeus tehdä yleinen kotietsintä henkilön löytämiseksi. Ratkaisussa EOAK/180/2022 tehty tulkinta pakkokeinolain 8 luvun 15 §:n 3 momentista onkin perusteltavissa olevista vaihtoehdoista se, joka käsitykseni mukaan parhaiten edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.

– – –
Totean kuitenkin, että kyseessä olevaa lakitekstiä tulkittaessa on mielestäni katsottava, että jota-lause määrittää sekä henkilön löytämistä että esineen takavarikoimista. Jos näin ei olisi, niiden välissä olisi lakitekstissä tullut käyttää konjunktiota ”taikka” konjunktion ”tai” sijasta (ks. lainkirjoittajan opas, oikeusministeriön julkaisu 37/2013 tai Finlex, kohta 24.5). Huomautan myös, että aiemman pakkokeinolain (450/1987) kotietsinnästä päättämistä säännelleessä 5 luvun 3 §:ssä oli käytetty vastaavassa yhteydessä sanaa ”taikka”, joten lain sanamuoto on nykylain myötä muuttunut.
Tämän vuoksi sanamuodon mukainen tulkinta puhuu käsitykseni mukaan sen puolesta, että poliisimiehen toimivalta on voimassa olevassa laissa rajattu kiire- ja vereksiin tilanteisiin.
Huomautan myös, että mikäli säännöstä tulkittaisiin poliisihallinnossa ilmeisesti vallalla olevalla tavalla eli siten että veres -tilannetta koskeva edellytys koskisi vain esinettä, säännöksellä ei tältä osin näyttäisi olevan mielekästä itsenäistä merkityssisältöä. Jos veres -vaatimus koskisi vain esinettä, voidaan kysyä, mikä on sellainen tilanne, jossa esinettä (mutta ei henkilöä) seurataan rikospaikalta kotirauhan suojaamaan paikkaan. Säännöksen perusteluissa esimerkkiä tällaisesta tilanteesta ei ole esitetty.
 Lisäksi on huomattava, että lainkohdan 1. momentissa todetaan yksiselitteisesti, että yleisestä kotietsinnästä ja paikanetsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Pykälän 3. momentissa on säädetty poikkeuksista tähän pääsääntöön tietyissä erityistilanteissa. Jos veres -vaatimus ei koskisikaan etsintää henkilön löytämiseksi eli kuka tahansa poliisimies olisi aina toimivaltainen päättämään siitä, niin 3. momentti tosiasiassa kumoaisi ilman lisäedellytyksiä 1. momentissa säädetyn päätöstoimivallan henkilön löytämiseksi tehtävän kotietsinnän osalta. Tällöin pykälä ei olisi sisäisesti johdonmukainen.

– – –

Pakkokeinolain 8 luvun 15 §:n 3 momenttia tulee mielestäni tulkita kuten olen tehnyt päätöksessäni EOAK/180/2022. Tätä tulkintaa puoltavat kohdassa 2.1–2.3 mainitut seikat. Sinänsä puheena oleva säännös ei ole yksiselitteinen ja sitä koskevan kohdassa 2.4 mainitun lausuman hallituksen esityksessä voi katsoa tukevan toisenlaista tulkintaa. Kysymys on kuitenkin kotirauhaan puuttuvasta perusoikeusrajoituksesta. Perusoikeusrajoitusta ei voida säätää lain perusteluilla, vaan tarkkarajaisilla ja täsmällisillä säännöksillä.

Poliisihallinnosta tulleiden yhteydenottojen perusteella pidän ilmeisenä, että poliisin koulutuksessa ja käytännön toiminnassa on yleisesti tulkittu pakkokeinolain 8 luvun 15 §:n 3 momentin toimivaltasäännöstä ratkaisustani EOAK/180/2022 poikkeavalla tavalla. Ottaen huomioon myös edellä kohdassa 2.4 todetut seikat, katson ettei asiassa toimineiden poliisimiesten menettelyä ole perusteltua moittia siltä osin kuin asiassa EOAK/180/2022 oli kyse poliisimiehen toimivallasta päättää yleisestä kotietsinnästä henkilön löytämiseksi.

– – –

Totean vielä, että olen erikseen käsitellyt uudelleen asian EOAK/180/2022 kotietsinnästä päättäneiden poliisimiesten menettelyn moitittavuuden osalta, ja lähettänyt tiedon asian uudesta ratkaisusta kantelijalle, Lounais-Suomen poliisilaitokselle ja kyseisille poliisimiehille.

• Yleinen kotietsintä henkilön löytämiseksi (pdf)
  20.6.2023, dnro 3621/2023