EUT:n ennakkoratkaisu pidätetyn oikeudesta saada tietoja vapaudenmenetyksensä perusteista

29.5.2023 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto) 25 päivänä toukokuuta 2023

Asiassa C‑608/21,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Sofiyski rayonen sad (Sofian piirituomioistuin, Bulgaria) on esittänyt 17.9.2021 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 29.9.2021, saadakseen ennakkoratkaisun luonteeltaan hallinnollisessa rikosoikeudellisessa asiassa, jossa vastaajana on XN

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Direktiivi 2012/13/EU – Tiedonsaantioikeus rikosoikeudellisissa menettelyissä – 6 artikla – Henkilön oikeus saada tiedot häntä koskevasta syytteestä – 7 artikla – Oikeus tutustua asiaan liittyvään aineistoon – Puolustautumisoikeuksien tehokas käyttö – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artikla – Oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen – Epäillyn tai syytetyn pidättämisen syistä ilmoittaminen erillisessä asiakirjassa – Ajankohta, jona ilmoitus on annettava

17       Bulgarian pääkaupungin sisäasiainhallinnon pääosaston alaisuudessa toimivan 2. poliisipiirin yksikössä työskentelevä poliisi RK antoi 2.9.2020 määräyksen, jolla XN määrättiin hallinnollisena pakkokeinona pidätettäväksi rikoksesta epäiltynä enintään 24 tunniksi.

18      Tässä RK:n allekirjoittamassa määräyksessä oli muotoiltu XN:n pidättämisen oikeudelliset ja tosiasialliset perusteet seuraavasti: ”sisäministeriöstä annetun lain 72 §:n 1 momentin 1 kohta” ja ”yleiselle järjestykselle aiheutunut häiriö”. XN kieltäytyi allekirjoittamasta määräystä. Pidättämismääräyksen kääntöpuolella oli maininta siitä, että XN oli päästetty vapaaksi 3.9.2020 klo 11.10, minkä tämä oli vahvistanut allekirjoituksellaan. Välittömästi pidättämisen jälkeen XN:lle oli tehty ruumiintarkastus, josta laadittiin pöytäkirja, ja hänelle oli annettu täytettäväksi ilmoituslomake, jossa tehtiin selkoa hänelle sisäministeriöstä annetun lain 72, 73 ja 74 §:n mukaan kuuluvista oikeuksista.

19      XN riitautti 3.9.2020 pidättämisestä annetun määräyksen laillisuuden Sofiyski rayonen sadissa (Sofian piirituomioistuin, Bulgaria), joka on pyytänyt ennakkoratkaisua.

20      Tähän liittyvään aineistoon toimitettiin poliisiviranomaisten 2., 3. ja 4.9.2020 laatimat kertomukset, joissa todettiin, että XN oli osallistunut 2.9.2020 noin klo 11.20 Sofian kaupungin (Bulgaria) alueella järjestettyyn mielenosoitukseen ja yrittänyt Narodno Sabranie ‑rakennuksen (Bulgarian parlamentti) edustalla murtautua poliisiketjun läpi lyömällä ja potkimalla poliisien suojakilpiä ja esittänyt heistä pilkallisia huomautuksia, minkä vuoksi hänet oli jouduttu pidättämään.

21      Asiassa ei ole voitu osoittaa, että 2.9. ja 3.9.2020 päivätyt poliisimiesten kirjalliset kertomukset olisi annettu tiedoksi XN:lle hänen ollessaan pidätettynä.

22      XN on 2.9.2020 esittämissään kirjallisissa huomautuksissa ilmoittanut osallistuneensa mielenosoituksiin ja ajautuneensa tilanteen kiristyessä väkijoukossa poliisien muodostaman ketjun suuntaan, minkä jälkeen sisäministeriön viranomaiset ottivat hänet kiinni ja kohdistivat häneen laitonta fyysistä väkivaltaa. Hän on kiistänyt häirinneensä yleistä järjestystä.

23      Sofian kaupungin 2. poliisipiirin poliisilaitoksen poliisi laati 8.9.2020 Sofian piirikunnan syyttäjäviranomaisen kehotuksesta XN:ää koskevan kertomuksen, jossa ilmoitettiin ”lieväksi huliganismiksi katsottavat teot”, jonka hän toimitti Sofiyski rayonen sadin käsiteltäväksi ja jonka mukaan XN oli edellä 20 kohdassa mainittujen tekojensa vuoksi syyllistynyt 28.12.1963 annetun asetuksen nro 904, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hallinnolliseen rikkomukseen.

24      Sofiyski Rayonen sadin 8.9.2020 antamalla ratkaisulla XN todettiin syyttömäksi ja syyte hylättiin, koska väitetystä rikkomuksesta ei ollut näyttöä. Tämä tuomioistuinratkaisu on lopullinen.

– – –

 Ensimmäinen kysymys

40      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koskee asiallisesti sitä, onko direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohtaa ja 8 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiselle, jonka mukaan rikoksesta epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden pidättämisen perusteista, mukaan lukien tiedot rikosoikeudellisesti rangaistavasta teosta, josta heitä epäillään tai syytetään, voidaan tehdä selkoa muissa asiakirjoissa kuin pidättämismääräyksessä ja antaa nämä asiakirjat heille vasta, jos he riitauttavat tuomioistuimessa pidättämisen lainmukaisuuden.

41      Todettakoon aluksi, että kun otetaan huomioon kysymyksen kohde, direktiivin 2012/13 8 artiklan 1 kohdan tulkinta ei ole tarpeen. Direktiivin tässä säännöksessä edellytetään näet, että tiedot, jotka ilmoitetaan epäillylle tai syytetylle tämän direktiivin 3–6 artiklan mukaisesti, kirjataan käyttäen kyseessä olevan jäsenvaltion lainsäädännössä määritettyä kirjaamismenettelyä. Ennakkoratkaisupyynnöstä ei kuitenkaan käy ilmi, että tällaisella tietojen rekisteröintivelvollisuudella olisi merkitystä tähän kysymykseen annettavan vastauksen kannalta.

42      Direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohtaa tulkittaessa on otettava huomioon paitsi säännöksen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa se on (tuomio 2.3.2023, Staatsanwaltschaft Graz (Düsseldorfin verorikosasioita käsittelevä verovirasto), C‑16/22, EU:C:2023:148, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43      Ensiksikin direktiivin 6 artiklan 2 kohdan sanamuodon osalta on todettava, että sen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillylle tai syytetylle, joka on otettu kiinni tai pidätetty, ilmoitetaan kiinni ottamisen tai pidättämisen syyt, mukaan lukien rikos, josta häntä epäillään tai syytetään. Tässä säännöksessä ei siis ole minkäänlaista ohjeistusta ajankohdasta, jolloin pidättämisen perusteet on ilmoitettava.

44      Toiseksi direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohdan asiayhteyden osalta on todettava, että artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta ilmoittaa epäillylle tai syytetylle rikoksesta, josta häntä epäillään tai syytetään. Sen toisessa virkkeessä säädetään tarkemmin, että nämä tiedot on annettava viipymättä ja niin yksityiskohtaisina kuin on tarpeen menettelyn oikeudenmukaisuuden ja henkilön puolustautumisoikeuden tehokkaan käytön takaamiseksi.

45      Direktiivin johdanto-osan 28 perustelukappaleesta käy tämän osalta ilmi, että tällaisille henkilölle olisi annettava tiedot rikoksesta, josta häntä epäillään tai syytetään, viipymättä ja viimeistään ennen kuin poliisi tai muu toimivaltainen viranomainen ensimmäistä kertaa virallisesti kuulee heitä.

46      Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 41 kohdassa todennut, direktiivin 2012/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetään yleisestä velvollisuudesta antaa tiedot rikoksesta, minkä lisäksi direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa säädetään tätä täydentävästä ilmoittamisvelvollisuudesta niiden tilanteiden osalta, joissa epäilty tai syytetty on otettu kiinni tai pidätetty ja joka koskee hänen kiinni ottamisensa tai pidättämisensä syitä. Sen perusteella, kuinka nämä säännökset nivoutuvat toisiinsa, voidaan katsoa, että 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä aikavaatimusta, jonka mukaan epäillylle tai syytetylle on viipymättä ilmoitettava rikoksesta, josta häntä epäillään tai syytetään, sovelletaan myös, kun kyse on 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta kiinni ottamisesta tai pidättämisestä.

47      Kolmanneksi direktiivin 2012/13 tavoitteen osalta on todettava, että sen 1 artiklasta käy yhdessä sen johdanto-osan 14 ja 27 perustelukappaleen kanssa ilmi, että direktiivin tavoitteena on vahvistaa rikoksesta epäiltyjen tai syytettyjen tiedonsaantioikeuteen sovellettavat yhteiset vähimmäisvaatimukset, jotta nämä saavat mahdollisuuden valmistella puolustustaan ja jotta voidaan turvata menettelyn oikeudenmukaisuus (ks. vastaavasti tuomio 28.1.2021, Spetsializirana prokuratura (Oikeuksia koskeva ilmoitus), C‑649/19, EU:C:2021:75, 58 kohta).

48      Direktiivin 2012/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetty viipymättä suoritettava ilmoittaminen rikoksesta, josta epäiltyä tai syytettyä epäillään tai syytetään, edistää tämän tavoitteen toteutumista, koska se mahdollistaa sen, että nämä henkilöt voivat tehokkaasti valmistella puolustuksensa.

49      Kun epäilty tai syytetty on otettu kiinni tai pidätetty, menettelyn oikeudenmukaisuuden ja puolustautumisoikeuksien tehokkaan käytön turvaamisen tavoite edellyttää lisäksi, kuten direktiivin 2012/13 johdanto-osan 22 perustelukappaleesta ilmenee, että henkilöllä on mahdollisuus riitauttaa kiinni ottamisensa tai pidättämisensä laillisuus, hakea pidättämisensä uudelleenkäsittelyä tai väliaikaista vapauttamista, mikäli ja siinä laajuudessa kuin oikeus tällaiseen vapauttamiseen on olemassa asianomaisessa jäsenvaltiossa. Tätä silmällä pitäen kiinniotetun tai syytetyn on saatava viipymättä käyttöönsä tiedot kiinniottamisensa tai pidättämisensä perusteista. Direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohdassa säädetään tämän vuoksi näiden syiden ilmoittamisesta ja sen 7 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan antamaan kiinni otetulle tai pidätetylle taikka hänen oikeudelliselle avustajalleen asiakirjat, jotka ovat välttämättömiä pidätyksen tai vapaudenmenetyksen laillisuuden riitauttamiseksi tehokkaasti.

50      Direktiivissä 2012/13 ei myöskään ole säädetty menettelytavoista, joiden mukaisesti sen 6 artiklassa mainitut tiedot on ilmoitettava epäillylle tai syytetylle. Näillä menettelytavoilla ei kuitenkaan saa haitata kyseisen artiklan tavoitteen saavuttamista (ks. vastaavasti tuomio 23.11.2021, IS (Ennakkoratkaisupyynnön lainvastaisuus), C‑564/19, EU:C:2021:949, 128 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) etenkään edellisessä kohdassa mainitun sen tavoitteen saavuttamisen osalta, joka on kyseisen artiklan 2 kohdan taustalla.

51      Tästä seuraa, että tiedot epäillyn tai syytetyn kiinnioton tai pidättämisen perusteista, mukaan lukien tiedot rikoksesta, josta henkilöä epäillään tai syytetään, voidaan ilmoittaa heille muissa asiakirjoissa kuin pidättämismääräyksessä, kunhan direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohdalla tavoiteltu päämäärä kyetään saavuttamaan.

52      Pelkästään se, ettei kyseiseen toimeen ole otettu riittäviä tietoja pidättämisen perusteista, ei näet estä sitä, että kiinniotettu tai pidätetty henkilö kykenee tehokkaasti riitauttamaan kiinniottamisensa tai pidättämisensä laillisuuden, edellyttäen, että hän voi muissa toimivaltaisten viranomaisten laatimissa ja hänelle tiedoksi annetuissa asiakirjoissa olevien tietojen perusteella ymmärtää nämä perusteet.

53      Edellä muun muassa 46 ja 49 kohdassa todetusta käy lisäksi jo ilmi, että direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettava kiinniotetuille tai pidätetyille viipymättä, jotta tällä säännöksellä tavoiteltu päämäärä kyetään saavuttamaan. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 44 kohdassa todennut, tästä seuraa, että näille henkilöille on ilmoitettava kiinniottamisen tai pidättämisen syyt mahdollisimman nopeasti eli joko hetkellä, jolloin vapaudenmenetys tapahtuu, tai pian sen alkamisen jälkeen.

54      Näin ollen on tärkeää, että pidättämismääräyksestä tai muista asiakirjoista, joissa on tarvittavat tiedot kiinni ottamisen tai pidättämisen perusteista, ilmoitetaan mahdollisimman pian kiinniotetuille tai pidätetyille henkilöille. Tämän ilmoituksen tarkka ajankohta voidaan kuitenkin määrittää kyseiseen vapaudenmenetykseen liittyvien tapauskohtaisten olosuhteiden mukaan.

55      Direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohdan tätä tulkintaa tukee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklaa koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, johon viitataan nimenomaisesti direktiivin 2012/13 johdanto-osan 14 perustelukappaleessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on näet jo todennut, että se, jolla on oikeus käyttää oikeussuojakeinoja nopean päätöksen saamiseksi pidätyksensä lainmukaisuudesta, ei voi tehokkaasti vedota tähän oikeuteen, ellei hänelle ilmoiteta mahdollisimman pian ja riittävän yksityiskohtaisesti syitä, joiden vuoksi hän on menettänyt vapautensa (Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, 12.4.2005, Chamaïev ym. v. Georgia ja Venäjä, EC:ECHR:2005:0412JUD003637802, 413 kohta).

56      Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lisäksi todennut, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 2 kappaleessa määrätään siitä perustavanlaatuisesta takeesta, jonka mukaan kiinni otetun on saatava tietää kiinni ottamisen perusteet. Tämän artiklan 2 kappale on osa tällä artiklalla luotua suojajärjestelmää, ja se velvoittaa ilmoittamaan tällaiselle henkilölle ne oikeudelliset ja tosiasialliset perusteet, joihin vapaudenriisto perustuu, selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä, jotta tämä voi riitauttaa vapaudenmenetyksen laillisuuden tuomioistuimessa kyseisen artiklan 4 kohdan nojalla. Hänen on saatava nämä tiedot viipymättä, mutta viranomaisten, jotka toimeenpanevat vapaudenmenetyksen, ei tarvitse ilmoittaa niitä hänelle heti tyhjentävästi. Sen määrittämiseksi, onko kyseinen henkilö saanut riittävästi tietoja riittävän ajoissa, on otettava huomioon käsiteltävän asian erityispiirteet (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.12.2016, Khlaifia ym. v. Italia, CE:ECHR:2016:1215JUD001648312, 115 kohta).

57      Pääasiassa vallitsevien olosuhteiden osalta on tuotava esiin se, että tavoitetta, johon tähdätään direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohdassa säädetyllä velvollisuudella ilmoittaa epäillyille ja syytetyille heidän pidättämisensä syyt, eli sitä, että asianomainen henkilö kykenee tehokkaasti riitauttamaan vapaudenmenetyksensä laillisuuden, ei voida saavuttaa, mikäli tiedot pidättämisen perusteista ilmoitetaan vasta sen jälkeen, kun kyseinen henkilö on riitauttanut pidättämisensä laillisuuden. On näet vältettävä se, että henkilö joutuisi riitauttamaan pidättämisestä annetun määräyksen laillisuuden voidakseen saada tiedon sen perusteista, sillä tällaisessa tapauksessa hänellä ei olisi mahdollisuutta valmistella riitautusta tehokkaasti eikä arvioida sen menestymismahdollisuuksia.

58      Edellä tarkasteltujen näkökohtien perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiselle, jonka mukaan rikoksesta epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden pidättämisen perusteista, mukaan lukien tiedot rikosoikeudellisesti rangaistavasta teosta, josta heitä epäillään tai syytetään, voidaan tehdä selkoa muissa asiakirjoissa kuin pidättämismääräyksessä. Tämä säännös on sitä vastoin esteenä sille, että nämä tiedot ilmoitetaan näille henkilöille vain sellaisen mahdollisen oikeussuojakeinon yhteydessä, jolla pidättämisen laillisuus riitautetaan tuomioistuimessa, eikä hetkellä, jolloin vapaudenmenetys tapahtuu tai pian tämän alkamisen jälkeen.

 Toinen kysymys

59      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toinen kysymys koskee asiallisesti sitä, onko direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että siinä edellytetään, että rikoksesta epäillyille tai syytetyille ilmoitetuista pidättämisen perusteista on käytävä ilmi rikoksen tekoaikaa, ‑paikkaa ja ‑tapaa, näiden henkilöiden konkreettista osallistumista siihen sekä tästä seuraavaa teon oikeudellista luokittelua koskevat tiedot.

60      Edellä 46 kohdassa muotoiltua arviointia seuraten on todettava, että direktiivin 2012/13 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä laadullista perustetta, jonka mukaan tiedot on annettava ”niin yksityiskohtaisina kuin on tarpeen”, on sovellettava myös silloin, kun kyse on 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta kiinni ottamisesta tai pidättämisestä.

61      Direktiivin johdanto-osan 28 perustelukappaleessa todetaan tämän osalta tarkemmin, että kuvaus tosiseikoista, jotka liittyvät rikokseen, josta henkilöä epäillään tai syytetään, mukaan luettuina, silloin kun ne ovat tiedossa, väitetyn rikoksen tekoaika ja ‑paikka sekä sen mahdollinen oikeudellinen luokittelu, olisi esitettävä riittävän yksityiskohtaisesti ottaen huomioon se, missä rikosoikeudellisen menettelyn vaiheessa sellainen kuvaus esitetään, jotta voidaan turvata menettelyn oikeudenmukaisuus ja mahdollistaa puolustautumisoikeuksien tehokas käyttö.

62      Direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohdalla tavoitellun päämäärän takaamiseksi pidätetylle on ilmoitettava kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta hänellä on mahdollisuus riitauttaa tehokkaasti pidättämisensä laillisuus. 

63      Ensinnäkin hänelle on erityisesti toimitettava kuvaus siihen rikokseen liittyvistä toimivaltaisten viranomaisten tiedossa olevista merkityksellisistä tosiseikoista, josta kyseistä henkilöä epäillään tai syytetään. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 58 kohdassa todennut, tähän kuvaukseen pitäisi sisältyä tiedossa olevien teon ajankohdan ja paikan lisäksi tiedot siitä, millä tavoin asianomainen henkilö on ollut osallisena tähän rikokseen.

64      Toisekseen ilmoituksessa on oltava tiedot myös siitä, miten toimivaltaiset viranomaiset ovat toistaiseksi luokitelleet rikoksen, josta asianomaista henkilöä epäillään tai syytetään, koska tämän luokittelun avulla hän tai hänen asianajajansa voi saada paremman käsityksen pidättämisen perusteista ja tarvittaessa tosiasiallisen mahdollisuuden riitauttaa sen laillisuus toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

65      On kuitenkin huomattava, että – kuten direktiivin 2012/13 johdanto-osan 28 perustelukappaleesta ilmenee – kahdessa edellisessä kohdassa tarkoitettujen tietojen yksityiskohtaisuuden on vastattava rikosoikeudellisen menettelyn kulloistakin vaihetta, jotta meneillään olevan tutkinnan etenemistä ei haitata, ja samalla on taattava, että kiinniotetulle tai pidätetylle ilmoitetaan riittävät tiedot, jotta hän ymmärtää kiinniottamisen tai pidättämisen syyt ja voi tarvittaessa riitauttaa tehokkaasti sen laillisuuden.

66      Edellä 55 ja 56 kohdassa lainattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklaa koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö tukee direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohdasta näin esitettyä tulkintaa, koska siinä edellytetään, että kiinniottamisen tai pidättämisen syyt ilmoitetaan riittävän yksityiskohtaisesti (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 12.4.2005, Chamaïev ym. v. Georgia ja Venäjä, CE:ECHR:2005:0412JUD003637802, 413 kohta ja että niistä käyvät ilmi vapaudenmenetyksen oikeudelliset ja tosiasialliset perusteet, jotta asianomainen henkilö voi riitauttaa sen laillisuuden tuomioistuimessa kyseisen 5 artiklan 4 kappaleen nojalla (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.12.2016, Khlaifia ym. v. Italia, CE:ECHR:2016:1215JUD001648312, 115 kohta).

67      Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lisäksi katsonut, että kun kyse on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen c kohdasta, pidättämismääräyksen perustelut ovat merkityksellinen seikka määritettäessä sitä, onko henkilön vapaudenmenetystä pidettävä mielivaltaisena vai ei. Kyseisen määräyksen ensimmäistä osaa, joka sallii sen, että henkilö voidaan laillisesti pidättää silloin, kun on syytä epäillä hänen syyllistyneen rikokseen, koskevassa tilanteessa kyseinen tuomioistuin on katsonut, että 5 artiklan 1 kappaleessa vahvistetun mielivaltaisuudelta suojelemisen periaatteen kanssa ristiriidassa on se, ettei tuomioistuinratkaisuja, joissa sallitaan pitkäaikainen pidättäminen, ole perusteltu lainkaan. Se on sitä vastoin katsonut, että valittajan tutkintavankeutta ei voida pitää mielivaltaisena, jos toimivaltainen tuomioistuin on esittänyt joitakin perusteita, jotka oikeuttavat asianomaisen pidättämisen, paitsi jos tällaiset syyt on ilmaistu vain hyvin lakonisesti ilman minkäänlaista viittausta oikeussääntöihin, joihin riidanalaisen pidättämisen pitäisi perustua (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 22.10.2018, S., V. ja A. v. Tanska, CE:ECHR:2018:1022JUD003555312, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68      Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 2 kappaleessa ei kuitenkaan velvoiteta toimivaltaisia viranomaisia esittämään asianomaiselle häntä pidätettäessä tyhjentävää luetteloa kaikista häntä vastaan esitetyistä syytekohdista (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.4.2011, Gasiņš v. Latvia, CE:ECHR:2011:0419JUD006945801, 53 kohta).

69      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on käsiteltävässä asiassa tehnyt selkoa siitä, että sisäministeriöstä annetun lain 74 §:n 2 momentin 2–4 kohdan mukaan pidättämisestä annettuun määräykseen on sisällyttävä muun muassa pidättämisen tosiasialliset ja oikeudelliset perusteet, pidätetyn henkilön tunnistetiedot sekä pidätyksen päivämäärä ja kellonaika.

70      On todettava, että nämä ovat seikkoja, joiden avulla voidaan ainakin periaatteessa varmistua siitä, että pidätetty henkilö saa asianmukaiset tiedot, koska hän voi niiden avulla ymmärtää pidättämisensä syyt ja tarvittaessa riitauttaa tehokkaasti sen laillisuuden.

71      Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin tarkistaa, että kussakin konkreettisessa tapauksessa toimitetut tiedot ovat riittävän kattavat, kuten edellä 63–65 kohdassa on todettu.

72      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista käy tämän osalta ilmi, että XN:n pidättämisestä annetussa määräyksessä on ilmoitettu seuraavasti pidätyksen oikeudelliset ja tosiasialliset perusteet: ”[sisäministeriöstä annetun lain] 72 §:n 1 momentin 1 kohta” ja ”yleiselle järjestykselle aiheutunut häiriö”. Pelkästään näitä tietoja ei kuitenkaan voida pitää riittävinä direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohdan mukaisten vaatimusten kannalta arvioituna, koska XN ei ole voinut niiden perusteella riitauttaa tehokkaasti kyseisen pidättämismääräyksen laillisuutta.

73      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää lisäksi, että Bulgarian oikeudessa direktiivin 2012/13 7 artiklassa tarkoitettu oikeus tutustua asiaan liittyvään aineistoon taataan vain henkilöille, jotka ovat syytetyn asemassa. Näin ollen kiinniotettu tai pidätetty henkilö, joka ei ole muodollisesti syytetyn asemassa, ei voi tutustua toimivaltaisten viranomaisten hallussa oleviin kyseistä asiaa koskeviin asiakirjoihin.

74      Tässä yhteydessä on muistettava, että direktiivin 2012/13 7 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan antamaan kiinni otetun tai pidätetyn henkilön tai hänen oikeudellisen avustajansa käyttöön asiakirjat, jotka ovat välttämättömiä kiinniottamisen tai pidätyksen laillisuuden riitauttamiseksi tehokkaasti, ja sillä täydennetään näin direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa säädettyä ilmoittamisvelvollisuutta. Direktiivin 7 artiklan 1 kohtaa sovelletaan jokaiseen kiinni otettuun tai pidätettyyn henkilöön kaikissa rikosoikeudellisen menettelyn vaiheissa ja näin siis riippumatta oikeudellisesta asemasta, jossa tämä henkilö on kansallisen oikeuden mukaan.

75      Jos pidättämisestä annetussa määräyksessä ei ole direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohdassa edellytetyllä tavalla riittäviä tietoja pidättämisen perusteista ja jos direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädettyä oikeutta tutustua asiakirjoihin, joita henkilön kiinniottamisen tai pidättämisen laillisuuden tehokas riitauttaminen välttämättä edellyttää, ei ole annettu, XN:n kaltainen rikosepäilyn perusteella pidätetty henkilö ei ole saanut riittäviä tietoja kyetäkseen riitauttamaan tehokkaasti pidätyksensä laillisuuden.

76      Edellä tarkasteltujen näkökohtien perusteella direktiivin 2012/13 6 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä edellytetään, että rikoksesta epäiltyjen tai syytettyjen pidättämisen perusteissa on mainittu kaikki sellaiset tiedot, joita he tarvitsevat riitauttaakseen tehokkaasti pidättämisensä laillisuuden. Näissä tiedoissa – kun samalla otetaan huomioon rikosoikeudellisen menettelyn vaihe, jottei meneillään olevan tutkinnan etenemistä haitata – on oltava kuvaus toimivaltaisten viranomaisten tiedossa olevista merkityksellisistä tosiseikoista, joihin kuuluvat väitetyn rikoksen tiedossa olevat tekoaika ja ‑paikka, se, millä tavoin kyseiset henkilöt ovat olleet osallisina siihen, sekä teosta toistaiseksi omaksuttu oikeudellinen luokittelu.

Tuomion väliaikainen versio

Avainsanat

Tilaa
Ilmoita
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments