Entinen valtakunnansyyttäjä huolissaan syyttäjälaitoksen riippumattomuudesta

Matti Kuusimäen artikkeli Edilexissä:

Syyttäjistön rooli oikeusvaltioperiaatteiden kestävyyden kannalta

Kirjoitus fokusoituu syyttäjistön perustuslaillisen aseman ja lainkäyttäjäroolin tarkasteluun siitä näkökulmasta, että myös syyttäjäntoimen suhteen osana oikeuslaitosta nousisi tulevaisuudessa esiin oikeusvaltion kestävyyttä koettelevia ongelmia. Tarkastelukulma on eteenpäin katsova, eikä syyttäjälaitoksen tähänastista toimintaa käsitellä.

– – –

Kun katsoo uutisia maista, joissa hamutaan tai ylläpidetään valtaa poliittisesti motivoituja, jopa enemmän tai vähemmän tekaistuja oikeusjuttuja hyväksi käyttäen, havaitsee, että jo tällaisen jutun matkaansaattamiseen on tarvittu ”sopivat” syyttäjät/prokuraattorit. Millaisia esimerkkejä voi Suomessa voimassa olevan lain puitteissa nostaa niistä oikeusvaltion toimintaa vaarantavista riskeistä, joiden laukeamiseen syyttäjälaitoksella saattaisi olla osuus.

– – –

Edellä kuvattu tiukka syytesidonnaisuus tarjoaa syyttäjälle sen lisäksi, mikä olisi mahdollista moottori/suodatin – aseman epäasiallisella käytöllä, tilaisuuden vielä oikeuskäsittelyssäkin vääristää jutun lopputulosta. Jouduttuaan vastentahtoisesti panemaan ”suojeltavan” henkilön syytteeseen epäkelpo syyttäjä voisi sulkea silmänsä ikäviltä tosiseikoilta ja valita esitutkinta-aineistosta tuomioistuimen käyttöön mahdollisimman lievät seikat. Näin aikaansaatu tuomio veisi lainvoiman saatuaan mahdollisuuden myöhemminkään vedota saman teon tapahtumapiiriin kuuluviin asianmukaisiin faktoihin (tuomion oikeusvoimavaikutus). Materiaalisesti väärä tuomio jäisi lopulliseksi.

– – –

Valtakunnansyyttäjän yksinomaisiin valtuuksiin kuuluu koko aluesyyttäjistön (n. 400 syyttäjää) nimittäminen virkoihinsa, tehtävämääräysten antaminen syyttäjälaitoksen johtamis- ja erityistehtäviin sekä esitysten tekeminen valtioneuvostolle valtionsyyttäjän nimittämiseksi. Nimittäminen tapahtuu valtakunnansyyttäjän toimistossa esittelystä. Laki ei vaadi lausuntojen pyytämistä keneltäkään. Virkanimityksestä saa kyllä nykyisin valittaa hallinto-oikeuteen. Muutoksenhaussa voi kuitenkin olla kysymys vain päätöksen selvästä lainvastaisuudesta. Hallinto-oikeus ei tee uutta nimitysharkintaa. Valituksista ei näin ollen olisi apua, jos syyttäjien nimitysvalta joutuisi objektiivisuutta kaihtaviin käsiin.

– – –

Oikeusvaltioperiaatteiden vahvistamisen ja tulevaisuuden mahdollisten uhkien kestämisen vuoksi, on syytä perustuslain tasoisesti arvioida:

1. tulisiko syyttäjistön asema ja toiminta riippumattomana lainkäyttäjänä ilmaista perustuslaissa nykyistä selvemmin ja
2. tulisiko valtakunnansyyttäjällä ja muilla syyttäjillä olla sama virassapysymisoikeus kuin tuomarilla.

Tämän ohella on hyvä selvittää, voisiko Suomessakin tavalla tai toisella valtakunnansyyttäjän nimitystoimivallan legitimiteettiä vahvistaa ja syyttäjälaitoksen toimenkuvan ulospäin suuntautuneisuutta edistää.

Syyttäjistön rooli oikeusvaltioperiaatteiden kestävyyden kannalta