Ns. kevytyrittäjän katsottiin olleen työsuhteessa joten työskentelyyn tuli soveltaa työntekijän eläkelakia

VakO: Työeläkelakien soveltaminen – Työntekijän eläkelain piiriin kuuluminen – Työsuhde – Laskutuspalvelu – Kevytyrittäjä

Asiassa oli ratkaistavana kysymys siitä, tuliko A:n suullisen sopimuksen perusteella tapahtuneeseen työskentelyyn X Oy:ssä ajalla 23.5. – 31.12.2018 soveltaa työntekijän eläkelakia vai yrittäjän eläkelakia.

Vakuutusoikeus katsoi asiaa kokonaisuutena arvioituaan, että A:n toiminta X Oy:ssä valituksenalaisena aikana oli tapahtunut työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työsuhteessa. A:n työskentelyyn tuli siten soveltaa työntekijän eläkelakia ajalla 23.5. – 31.12.2018 ja X Oy:n valitus hylättiin.

Kun työeläkelakeja sovellettaessa ratkaistaan sitä, onko kyseessä työsuhteessa vai yrittäjänä tapahtunut toiminta, keskeistä on edellä selostettujen säännösten sisältö huomioon ottaen arvioida, täyttyvätkö työsopimuslaissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit.
Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. – – –
X Oy:n ja A:n välisestä suullisesta sopimuksesta saadut tiedot ovat ristiriitaisia. A:n työskentelyolosuhteissa on tullut esille myös seikkoja, jotka viittaavat työsuhteen sijasta asemaan itsenäisenä yrittäjänä. A:n tilannetta on tämän vuoksi syytä tarkastella kokonaisuutena arvioiden myös itsenäisen yrittäjän käsitteen ja itsenäisen yrittäjyyden tunnusmerkistön perusteella. – – –
Asiassa on riidatonta se, että A oli työskennellyt X Oy:n hallinnassa olleella kalustolla. A:n käytössä oli myös ollut X Oy:n työvaatteet, työpuhelin sekä tabletti. Työnsuorittajana olleen A:n olosuhteiden perusteella ei ole pääteltävissä, että hänellä olisi ollut suoritettavasta työstä tai sen laadusta sellainen taloudellinen riski, joka on tyypillistä itsenäiselle yrittäjälle. Osapuolten näkemykset A:n mahdollisuudesta työskennellä samanaikaisesti usealle työnantajalle poikkeavat toisistaan. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että A olisi markkinoinut toimintaansa ja hankkinut siten itselleen uusia asiakkaita. Kuitenkin myös työsuhteessa olevalla henkilöllä on mahdollisuus tehdä samaa työtä usean eri työnantajan palveluksessa. A:n mahdollista työskentelyä muiden työnantajien palveluksessa ei siten ole tässä tapauksessa pidettävä seikkana, joka viittaisi siihen, ettei kysymyksessä ole ollut työsuhde.
Työsuorituksen laskuttaminen laskutuspalveluyhtiön kautta ja se, että X Oy:n A:lle maksamaan korvaukseen oli sisältynyt arvonlisäveron osuus, ovat seikkoja, jotka viittaavat toimintaan itsenäisenä yrittäjänä. A oli oma-aloitteisesti liittynyt laskutuspalveluyhtiön asiakkaaksi ja hyväksynyt sen käyttöehdot, joissa oli mainittu yrittäjän eläkelain mukaisesta vakuuttamisvelvollisuudesta.
A:n työn tekemisen tosiasiallisista olosuhteista esitetty selvitys sekä hänen asemaansa työn suorittajana liittyvät taloudelliset ja sosiaaliset seikat kokonaisuutena huomioon ottaen vakuutusoikeus katsoo, etteivät pelkästään laskutuksen hoitaminen laskutuspalveluyhtiön kautta ja arvonlisäveron osuuden sisällyttäminen laskutettuun summaan kuitenkaan osoita A:n toimineen valituksenalaisena aikana itsenäisenä yrittäjänä. Henkilön toimintaan sovellettava työeläkelaki ei myöskään määräydy suoraan sen perusteella, mitä henkilön toiminnassaan käyttämän palvelun sopimusehdoissa on työeläkevakuuttamisen osalta mahdollisesti mainittu.
Vakuutusoikeus katsoo, että A:n toiminta X Oy:ssä valituksenalaisena aikana on tapahtunut työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työsuhteessa. A:n työskentelyyn tulee siten soveltaa työntekijän eläkelakia ajalla 23.5. – 31.12.2018.

VakO 21204:2021