KKO: 15-vuotias ryöstöä yrittänyt ehdolliseen vankeuteen – perustetta tuomita poikkeuksellisesti sakkoa ei ollut

KKO:2022:67 Rangaistuksen määrääminen – Rangaistuksen mittaaminen – Rangaistusasteikon alittaminen – Nuori rikoksentekijä – Oikeudenkäyntimenettely – Rikosasia – Pääkäsittely hovioikeudessa

Käräjäoikeus katsoi tekoaikana 15-vuotiaan A:n syyllistyneen nuorena henkilönä tehtyyn ryöstön yritykseen ja tuomitsi hänet sakkorangaistukseen todeten asiassa olleen erityisen painavia syitä määrätä vankeuden sijasta sakkoa. Syyttäjä vaati hovioikeudessa rangaistuksen ankaroittamista ehdolliseksi vankeudeksi. Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn A:n kuulemiseksi ja katsoi ratkaisussaan, ettei perusteita käräjäoikeuden tuomitseman rangaistusseuraamuksen muuttamiseen ollut.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, ettei asiassa ollut erityisen painavia syitä tuomita vankeuden sijasta sakkoa, ja tuomitsi A:n ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Kysymys myös siitä, minkä seikkojen perusteella rangaistuksen määräämistä koskeva arviointi olisi hovioikeudessa tullut tapahtua ja oliko rangaistuksen määräämiseen vaikuttavista seikoista ollut tarpeen esittää todistelua.

7. Syyttäjä on hovioikeudessa esittänyt, että käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus oli sen syyksi lukemaan rikokseen nähden liian lievä eikä asiassa ollut perusteita poiketa rangaistusasteikosta. Kun käräjäoikeuden tuomio on jäänyt syyksilukemisen osalta lainvoimaiseksi, hovioikeuden olisi tullut arvioida rangaistukseen vaikuttavia seikkoja eli rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta, teon vaikuttimia sekä A:n syyllisyyttä samoin kuin rangaistusasteikosta poikkeamisen perusteita käräjäoikeuden tuomiolla syyksiluetun teon perusteella. Lisäksi on ollut mahdollista ottaa huomioon A:n häntä kuultaessa esittämät rangaistuksen määräämiseen vaikuttavat seikat. Toisin kuin hovioikeus on katsonut, todistelun esittäminen hovioikeudessa tai näytön arviointi ei siten ole ollut tarpeen seuraamuskysymyksen ratkaisemiseksi.

KKO:2022:67