Kielto sijoittaa maalämpöjärjestelmiä 1-luokan tai 2-luokan pohjavesialueiden muodostumisalueille ei ollut lainvastainen

20.10.2022 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

Tu­run HAO:Ympäristönsuojelulaki – Kunnan ympäristönsuojelumääräykset – Kunnallisvalitus – Maalämpöjärjestelmä – Pohjaveden pilaamiskielto

Asiassa oli kysymys muun ohella siitä, oliko kunta voinut ympäristönsuojelumääräyksissään kieltää maalämpöjärjestelmien sijoittamisen vedenottoon tarkoitettujen tai veden hankintaan soveltuvien pohjavesialueiden muodostumisalueille.

Valittaja oli vaatinut päätöksen kumoamista ja muun ohella esittänyt, että kunta ei ollut voinut kieltää ympäristönsuojelulain nojalla annettavissa ympäristönsuojelumääräyksissä hanketta, joka on luvanvarainen toisen lain nojalla. Maalämpöjärjestelmän rakentaminen on maankäyttö- ja rakennuslain nojalla toimenpideluvan varainen asia. Lisäksi maalämpöjärjestelmän rakentaminen pohjavesialueelle on vesitaloushanke, joka mahdollisesti vaatii vesilain mukaisen vesitalousluvan. Huolellisesti suunniteltuna, toteutettuna ja käytettynä yksittäisen energiakaivon aiheuttama riski pohjaveden pilaantumiselle on yleensä vähäinen.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja lausui perusteluinaan muun ohella, että nykyisin voimassa olevaa ympäristönsuojelulakia edeltäneen ympäristönsuojelulain mukaan kunnan ympäristönsuojelumääräykset eivät voineet koskea toimintaa, joka on luvanvaraista tai rekisteröitävää nimenomaan ympäristönsuojelulain nojalla. Vaikka nykyisen ympäristönsuojelulain 202 § ei sisälläkään vastaavanlaista mainintaa, ei lainvalmisteluaineistosta ollut pääteltävissä, että kielto olisi ollut tarkoitus ulottaa myös kaikkien muidenkin lakien nojalla luvanvaraiseen ja rekisteröitävään toimintaan.
Koska maalämpökaivon poraaminen ei ollut ympäristönsuojelulain nojalla luvanvarainen, ilmoituksenvarainen tai rekisteröitävä toimenpide, kunnan antamaa määräystä ei voitu näiltä osin pitää ympäristönsuojelulain 202 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan kiellettynä ympäristönsuojelumääräyksenä.

Hallinto-oikeus totesi edelleen, että maalämpöjärjestelmistä ja energiakaivon poraamisesta pohjavesialueilla voi aiheutua pohjaveden pilaantumista. Vaikka maalämpöjärjestelmistä ja niiden rakentamisesta aiheutuvaa riskiä voidaan eri tavoin vähentää tai hallita, järjestelmistä aiheutuu riskejä, joiden toteutuminen voisi johtaa pohjavesien ehdottoman pilaamiskiellon loukkaamiseen. Pilaamiskielto koskee myös väliaikaista pilaantumista.

Kunnan ympäristönsuojelumääräysten perusteluista ilmeni, että kunnan alueella on 1- ja 2-luokkaan luokiteltuja pohjavesialueita, eli vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 10 b §:ssä tarkoitettuja vedenhankintaa varten tärkeitä ja vedenhankintakäyttöön soveltuvia pohjavesialueita. Kun erityisesti otettiin huomioon pohjaveden pilaamiskiellon ehdottomuus, hallinto-oikeus katsoi, että kielto sijoittaa maalämpöjärjestelmiä 1-luokan tai 2-luokan pohjavesialueiden muodostumisalueille oli paikallisista oloista johtuva tarpeellinen yleinen määräys, joka oli omiaan täydentämään pohjaveden pilaamiskiellon vaikutusta ja ehkäisemään pohjaveden pilaantumista. Kielto oli tarpeen ympäristönsuojelulain tavoitteiden saavuttamiseksi ja se kuului ympäristönsuojelulain yleiseen soveltamisalaan. Rajoitukset olivat myös alueellisesti ja sisällöltään riittävän tarkkarajaisia. Tähän nähden, ja koska kiellosta oli mahdollista poiketa, kieltoa ei voitu pitää kohtuuttomana. Näin ollen kielto sijoittaa maalämpöjärjestelmiä 1-luokan tai 2-luokan pohjavesialueiden muodostumisalueille ei ollut lainvastainen.

Tu­run HAO 13.10.2022 H1654/​2022

Avainsanat

Tilaa
Ilmoita
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments