EOA: Poliisin haalarikameratoiminnassa oikeudellisia ongelmia

Kantelija arvosteli Poliisihallituksen 18.2.2021 antamaa ohjetta ”Poliisitehtävien kuvaaminen haalarikameralla tai muulla teknisellä laitteella”, POL-2020-81108. Kantelijan arvostelu kohdistui siihen, että ohjeen mukaan ”kameraa kantava poliisi saa itse päättää, mikä materiaali säilytetään”.

EOA Jääskeläinen: Poliisitoimintayksikön mukaan lähtökohta haalarikameran tallenteen käsittelyssä on se, että poliisitehtävällä kuvattu tieto on poliisimiehen muistiinpano – eikä siten julkisuuslain mukainen viranomaisen asiakirja – kyseiseltä poliisitehtävältä. Vasta kuvatun tiedon rajaamisen ja tarpeellisuuden arvioinnin jälkeen tiedosta muodostuu viranomaisen asiakirja, joka myös tallennetaan poliisin henkilörekisteriin. Selvityksessä viitataan tämän laintulkinnan tueksi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun KHO:2016:207, joka koskee pelastusviranomaisten palopaikalta palaneesta henkilöautosta ottamia valokuvia. – – –

Käsitykseni mukaan tallenteen oikeudellinen luonne viranomaisen asiakirjana on eri asia kuin sen tallentamisen edellytykset henkilötietojen käsittelyn näkökulmasta. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan viranomaisen asiakirjoihin kuuluu pääsääntöisesti virkatehtävien suorittamisen yhteydessä muodostunut aineisto. Käsitykseni mukaan haalarikameratallenne syntyy virkatehtävien suorittamisen yhteydessä (korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa todetaan: ”normaalin operatiivisen virkatoiminnan yhteydessä syntynyttä aineistoa”), vaikka aineisto ei kokonaisuudessaan liittyisi tietyn konkreettisen poliisitehtävän suorittamiseen. Nähdäkseni aineiston laajuudella ei sinänsä ole merkitystä aineiston oikeudellisen luonteen kannalta viranomaisen asiakirjana. Haalarikameratallenteen oikeudellisella luonteella julkisuuslaissa tarkoitettuna viranomaisen asiakirjana tai muuna asiakirjana (ei-asiakirja) on ratkaiseva vaikutus siihen, miten  tallennetta käsitellään mahdollisen tietopyynnön tai arkistoinnin suhteen.

Totean, että oikeuskäytäntö näyttää ainakin joiltain osin kehittyneen siihen suuntaan, että aiemmin ei-asiakirjoina pidetyn aineiston onkin sittemmin katsottu olevan viranomaisen asiakirjoja. Esimerkiksi esitutkintapöytäkirjan ulkopuolelle jätettyä televalvonta – tms. aineistoa on aiemmin pidetty ei-asiakirjoina (KHO:2005:89 ja KHO:2007:64). Sittemmin ns. ylimääräistä tietoa sisältäviä tallenteita on pidetty viranomaisen asiakirjoina (KHO:2015:15, myös julkaisemattomassa KHO:n ratkaisussa 21.5.2010 dnro 3899/1/08 on esitutkintapöytäkirjasta pois jätettyä esitutkinnan yhteydessä kertynyttä tele- ja tilakuunteluaineistoa pidetty viranomaisen asiakirjana).

Edellä kerrottu kehitys korostaa muun muassa perustuslain 12 §:n 2 momentista ilmenevää julkisuusperiaatetta ja sen vahvistamaa pääsääntöä tallennejulkisuudesta. Yleensä ei-asiakirjojen alaa on tulkittava suppeasti (Mäenpää: Julkisuusperiaate, 2016, s. 80).

Edellä esitetyn perusteella pidän poliisitoimintayksikön tulkintaa haalarikameratallenteen oikeudellisesta luonteesta ei-asiakirjana ongelmallisena. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut ja perustuslaista johtuva pääsääntö tallennejulkisuudesta puoltavat käsitykseni mukaan sitä, että haalarikameratallenne olisi viranomaisen asiakirja ja tallenteen käsittelyä olisi arvioitava sen mukaisesti laista johtuvin velvoittein.

Myös Poliisihallituksen selvityksen mukaan on varauduttu siihen, että asiakirjan oikeudellista luonnetta koskeva kysymys tulee tarvittaessa saattaa hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Tähän liittyy kuitenkin se ongelma, että jos se osa tallenteesta, jota ei tallenneta poliisin järjestelmiin, on hävitetty, siihen kohdistuvaa tietopyyntöä ja oikeudellista luonnetta koskevaa kysymystä ei ole käytännössä mahdollista saattaa hallinto-oikeuden arvioitavaksi. Tämän vuoksi alkuperäistä haalarikameratallennetta tulisi säilyttää jokin määritelty vähimmäisaika, jotta siihen kohdistuvan tietopyynnön käsittely olisi mahdollinen. Erityisesti sellaisten tilanteiden varalta, joissa poliisitoimen kohteena ollut henkilö on tehnyt välittömästi kantelun tai rikosilmoituksen haalarikameraa käyttäneestä poliisimiehestä, olisi perusteltua, että haalarikameratallennetta säilytettäisiin kokonaisuudessaan jokin määrätty vähimmäisaika.

Asiaan liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä olisi mahdollista säätää tarkemmin laissa. Tiedossani on, että oikeusministeriö on asettanut 22.1.2021 työryhmän valmistelemaan julkisuuslain ajantasaistamista. Työryhmän tehtävänä on selvittää ja arvioida julkisuusperiaatteen asianmukaisen toteutumisen ja toteuttamisen ongelmakohtia ja niihin vaikuttavia toimia sekä julkisuuslain soveltamisalan riittävyyttä ja ajantasaisuutta erityisesti ottaen huomioon hallinnon uusiutuvat rakenteet.

Lähetän tämän päätökseni tiedoksi oikeusministeriölle sen arvioimiseksi, olisiko haalarikameratallenteiden ja muiden vastaavanlaisten tallenteiden oikeudellisesta luonteesta ja käsittelemisestä syytä säätää tarkemmin laissa. – – –

Mielestäni on hyvin ongelmallista, että Poliisihallituksen ohjeen mukaisessa menettelyssä kameraa käyttäneellä poliisimiehellä on periaatteessa mahdollisuus poistaa tallenteelta sellaiset osat, jotka voisivat olla hänen oman menettelynsä moitittavuuden arvioinnin kannalta raskauttavia. Kun kysymys on virkatoiminnassa syntyneestä olemassa olevasta tallenteesta, sillä olevien sanotunlaisten tietojen poistaminen tarkoittaisi viranomaisen hallussa jo olevan näytön eli olemassa olevan todisteen hävittämistä.

Minun on vaikea nähdä, että tällainen menettely voisi olla oikeutettua itsekriminointisuojaan vedoten. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että tallennetta käytettäisiin kohdehenkilön osalta sekä hänen edukseen että vahingokseen, mutta poliisimiehen osalta vain hänen edukseen eli syyttömyyttä tukevin osin.

Voidaan myös kysyä, voisiko menettely tulla joissain tilanteissa arvioitavaksi esitutkintalain 2 luvun 8 §:n tai hallintolain 27 §:n esteellisyysperusteiden näkökulmasta. Voiko poliisimies arvioida kameratallenteen tietojen tarpeellisuutta, jos tallenne sisältää esimerkiksi tietoa häntä itseään koskevan virkamiesoikeudellisen asian taikka rikosasian selvittämiseksi. On esimerkiksi mahdollista, että poliisitoimen kohteena ollut henkilö on tehnyt välittömästi rikosilmoituksen haalarikameraa käyttäneestä poliisimiehestä. – – –

Mielestäni haalarikameratallenteen tietojen poistamisesta ja tallentamisesta päättämisessä kameraa käyttäneen poliisimiehen toimesta on osin samoja toiminnan ulkoista uskottavuutta horjuttavia elementtejä kuin mitä oli poliisirikosten tutkinnassa ennen edellä kerrottua muutosta tutkinnanjohtajuusjärjestelyissä.

https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/2017/2021