KHO:lta kaksi vuosikirjaratkaisua maksamattomien liikennevakuutusmaksujen laiminlyöntimaksujen suuruudesta
19.8.2022 | OikeusuutisetKHO:2022:94 Liikennevakuutus – Vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti – Laiminlyöntimaksu – Korotuskerroin – Pitkäkestoinen laiminlyönti – Päätöksen lainvastaisuus
Valtiokonttori oli määrännyt liikennevakuutuslaissa tarkoitetun vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta laiminlyöntimaksun noin yhdeksän kuukautta kestäneestä laiminlyönnistä. Maksua määrättäessä oli käytetty ensimmäisen 30 päivän laiminlyöntiajan osalta korotuskerrointa 2 ja tämän jälkeen korotuskerrointa 2,5.
Hallinto-oikeus oli muuttanut Valtiokonttorin päätöstä ja vahvistanut koko laiminlyöntiajalta korotuskertoimeksi 1. Hallinto-oikeus oli perustellut päätöstään sillä, että Valtiokonttorin päätöksestä tehty valitus oli ollut laiminlyönnin tahattomuuden osalta uskottava ja tämän vuoksi korotuskertoimia oli tässä tapauksessa syytä alentaa.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeuden oli tullut valituksen johdosta arvioida, oliko Valtiokonttorin päätös lainmukainen. Päätöksen lainmukaisuutta oli arvioitava laiminlyöntimaksun määräämiselle laissa säädetyt perusteet huomioon ottaen. Kun hallinto-oikeuden päätöksestä ei ilmennyt, että asiaa arvioitaessa olisi otettu huomioon muita laiminlyöntimaksun määräämiselle säädettyjä perusteita kuin laiminlyönnin tahallisuus, hallinto-oikeuden ei olisi tullut muuttaa Valtiokonttorin päätöstä mainitsemillaan perusteilla.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että pitkä laiminlyöntiaika oli jo sellaisenaan Valtiokonttorin päätöksen mukaisten korkeiden korotuskertoimien käyttämistä puoltava peruste. Asiassa ei ollut todettavissa muihin liikennevakuutuslain 28 §:ssä säädettyihin perusteisiin liittyviä seikkoja, jotka olisivat puoltaneet pitkästä laiminlyöntiajasta huolimatta alempien kertoimien käyttämistä.
Valtiokonttori oli voinut määrätä päätöksestään ilmenevän laiminlyöntimaksun, eikä päätös ollut tältä osin lainvastainen. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja Valtiokonttorin päätös saatettiin voimaan.
Liikennevakuutuslaki 6 § 1 mom, 27 § 1 mom, 28 § 1 mom ja 29 § 2 mom
Ks. ja vrt. KHO 2022:95
KHO:2022:95 Liikennevakuutus – Vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti – Laiminlyöntimaksu – Korotuskerroin – Lyhytkestoinen laiminlyönti – Päätöksen lainvastaisuus
Valtiokonttori oli määrännyt liikennevakuutuslaissa tarkoitetun vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta laiminlyöntimaksun hieman yli yhden vuorokauden kestäneestä laiminlyönnistä. Maksua määrättäessä oli käytetty korotuskerrointa 2.
Hallinto-oikeus oli muuttanut Valtiokonttorin päätöstä ja vahvistanut korotuskertoimeksi 1. Hallinto-oikeus oli perustellut päätöstään sillä, että Valtiokonttorin päätöksestä tehty valitus oli ollut laiminlyönnin tahattomuuden osalta uskottava ja tämän vuoksi korotuskerrointa oli tässä tapauksessa syytä alentaa.
Korkein hallinto-oikeus totesi, kuten ratkaisussa KHO 2022:94, että hallinto-oikeuden ei olisi tullut muuttaa Valtiokonttorin päätöstä mainitsemillaan perusteilla.
Korkein hallinto-oikeus katsoi Valtiokonttorin päätöksen lainmukaisuutta arvioidessaan, että hyvin lyhyessä laiminlyönnissä, johon ei liittynyt kerrointa korottavia perusteita, käytettävissä olleen asteikon yläpäähän sijoittuvaa korotuskerrointa 2 ei voitu pitää liikennevakuutuslaissa kertoimen määräämiselle säädettyjen perusteiden mukaisena. Valtiokonttorin päätös oli tältä osin lainvastainen. Valtiokonttorin valitus hylättiin ja hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos pysytettiin.
Ks. ja vrt. KHO 2022:94