KHO: Turvapaikanhakijalla oikeus valittaa kun päätös oli vain osittain palautettu uudelleen käsiteltäväksi – valtio velvoitettiin korvaamaan kulut

KHO:2022:57 Kansainvälinen suojelu – Asian osittainen palauttaminen uudelleen käsiteltäväksi – Palautuspäätöksen valituskelpoisuus– Muutoksenhakuohjauksen virheellisyys – Ajantasainen maatieto – Afganistan – Kristinuskoon kääntyminen turvapaikkaperusteena – Viranomaisen velvollisuus korvata yksityisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut

Hallinto-oikeus oli hylännyt Afganistanista kotoisin olevan muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä siltä osin kuin turvapaikkaperusteena oli muutoksenhakijan kristinuskoon kääntyminen. Muiden hakemusperusteiden eli Talibanin pakkovärväyksen ja uhan, muutoksenhakijan kotialueen yleisen tilanteen sekä ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetun yksilöllisen inhimillisen syyn osalta hallinto-oikeus oli kumonnut päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 106 §:n nojalla hallinto-oikeus oli todennut päätöksensä muutoksenhakuohjauksessa, että päätökseen ei saanut hakea muutosta valittamalla siltä osin kuin asia oli palautettu uudelleen käsiteltäväksi ja että muilta osin päätökseen sai ulkomaalaislain 196 §:n mukaan hakea valittamalla muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Maahanmuuttovirasto oli hylännyt muutoksenhakijan hakemuksen kaikilla perusteilla tehtynä ja että muutoksenhakijan valitus hallinto-oikeudessa oli kohdistunut Maahanmuuttoviraston päätökseen kokonaisuudessaan. Muutoksenhakijan hakemusperusteiden kannalta hallinto-oikeuden päätös, jolla hallinto-oikeus oli yhtäältä osittain hylännyt muutoksenhakijan valituksen ja toisaalta osittain kumonnut ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, oli edelleen muutoksenhakijan vaatimusten vastainen. Hallinto-oikeuden päätös oli siten valituskelpoinen siltäkin osin kuin asia oli palautettu Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa oli myös kumotuilta ja palautetuilta osin kysymys ulkomaalaislain 196 §:n 4 momentissa tarkoitetusta valitusluvanvaraisesta asiasta. Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan kohdistuneena hallinto-oikeuden päätökseen kokonaisuudessaan.

Pääasiassa oli kyse muutoksenhakijan henkilökohtaisesta turvallisuudesta ja koskemattomuudesta hänen uskonnonvapauteensa liittyen, kun Afganistanin olot olivat muuttuneet olennaisesti. Muutoksenhakija oli Suomeen saavuttuaan esittänyt kääntyneensä kristinuskoon, saanut kasteen ja oli hallinto-oikeuden antaessa päätöksensä asiassa jatkanut osallistumistaan seurakunnan toimintaan sekä kristillisiin tapahtumiin useamman vuoden ajan. Päätöksessään hallinto-oikeus oli sinänsä viitannut Afganistania koskevaan maatietoon ja siitä ilmenevään turvallisuustilanteen merkittävään muuttumiseen Talibanin noustua valtaan ja julistettua maahan islamilaisen emiraatin. Hallinto-oikeus oli kuitenkin hylännyt valituksen siltä osin kuin valituksen perusteena oli kristinuskoon kääntyminen. Hallinto-oikeus ei ollut pitänyt muutoksenhakijan kääntymisen syynä aitoa vakaumusta ja oli katsonut, ettei muutoksenhakijan muodollisesta kääntymisestä kotimaassa aiheutuva vaara ollut uskottava.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, jotta muutoksenhakijan kansainvälisen suojelun tarve arvioidaan Afganistanin ajantasaisen maatiedon perusteella kokonaan uudelleen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että edellä mainitut käsittelyvaiheet huomioon ottaen olisi ollut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 ja 2 momentti huomioon ottaen kohtuutonta, jos muutoksenhakija olisi joutunut itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi Suomen valtio velvoitettiin korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

KHO:2022:57