Toisessa EU-maassa saatu kokemus proviisorina tuli ottaa huomioon apteekkilupaa myönnettäessä

KHO:2022:39 Apteekkiasia – Apteekkilupa – Apteekkiluvan myöntämiseen liittyvä kokonaisharkinta – Toisessa jäsenvaltiossa kertynyt ammattikokemus

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea) valituksen johdosta kysymys siitä, oliko hallinto-oikeuden tullut lainvastaisena kumota Fimean päätös myöntää apteekkilupa B:lle siitä syystä, että Fimea ei ollut päätösharkinnassaan hakijoiden ansioita vertaillessaan ottanut asianmukaisella tavalla huomioon apteekkilupaa myös hakeneen A:n toimintaa apteekissa ja muissa lääkehuollon tehtävissä Virossa. A oli Viron kansalainen. Hän oli suorittanut proviisorin tutkinnon Tarton yliopistossa vuonna 1984, ja hänet oli laillistettu Suomessa proviisoriksi vuonna 2018.

Asiassa saadusta selvityksestä ilmeni, että Fimean suorittamassa hakijoiden ansiovertailussa proviisoriksi laillistamisen ajankohdalla oli erityinen merkitys ammattikokemuksen huomioon ottamisen kannalta. Asiassa saadusta selvityksestä ilmeni edelleen, että Virossa ei ennen vuotta 2005 ollut ollut käytössä sen kaltaista proviisorien laillistamismenettelyä kuin Suomessa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että merkityksellisenä ajankohtana Virossa hankitun ammattikokemuksen huomioon ottamisessa proviisoriksi laillistamisen jälkeisenä ammattikokemuksena oli pidettävä ajankohtaa, jolloin hakijalla oli ammattipätevyytensä osalta ollut Virossa vastaavan kaltainen ammatillinen asema kuin laillistetulla proviisorilla Suomessa.

Fimea oli pitänyt riidattomana sitä, että A oli Tarton yliopistossa vuonna 1984 suorittamansa proviisorin tutkinnon perusteella voinut toimia laillisesti proviisorina Virossa. Fimean päätösharkinnan lähtökohdat olivat olleet virheelliset sen katsoessa, että A:n toimintaa Virossa apteekissa ja muissa lääkehuollon tehtävissä vuodesta 1984 hänen Viron uuteen rekisteriin merkitsemiseensä asti vuonna 2006 ei ollut rinnastettava proviisoriksi laillistamisen jälkeen hankittuun ammattikokemukseen. Sillä, miten Suomen viranomaiset olivat 1990-luvulla arvioineet A:n Tarton yliopistossa suorittamaa tutkintoa, ei ollut esillä olevassa yhteydessä oikeudellista merkitystä.

A:n ja B:n ansioista saadun selvityksen perusteella ei voitu pitää täysin ilmeisenä, että tällä päätösharkintaa rasittavalla virheellä ei ollut voinut olla merkitystä Fimean päätöksen lopputuloksen kannalta. Hallinto-oikeuden oli tullut kumota Fimean päätös ja palauttaa asia Fimealle uudelleen käsiteltäväksi ryhtymättä itse tarkemmin vertailemaan A:n ja B:n ansioita.

KHO:2022:39