Hallintopakkoon perustuvan teettämiskustannuksen periminen oli riitautettavissa perustevalituksella. Vain lyhytaikainen teettämiskustannus perittävissä.
31.3.2022 | OikeusuutisetKHO:2022:42 Perustevalitus – Teettämiskustannus – Hallintopakko – Ympäristönsuojelu – Hallinto-oikeuden toimivalta
Asiassa oli ratkaistavana, olivatko kaupungin velkomat saatavat ympäristönsuojelulain mukaiseen hallintopakkopäätökseen perustuvia teettämiskustannuksia, jotka voitiin periä A Oy:ltä ulosottotoimin ja joiden virheellisestä maksuunpanosta voitiin tehdä perustevalitus.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n kirjelmä hallinto-oikeudelle oli teettämiskustannuksia koskeva perustevalitus. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut jättää asiaa tutkimatta toimivallan puuttumisen vuoksi ja hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös oli kumottava. Enemmän viivästyksen välttämiseksi korkein hallinto-oikeus otti asian välittömästi ratkaistavakseen.
A Oy oli velvoitettu jätevesialtaan tyhjentämiseen sekä ryhtymään toimenpiteisiin jäteveden tulon estämiseksi altaaseen uhalla, että toimenpiteet teetetään yhtiön kustannuksella. Kun yhtiö ei ollut ryhtynyt määrättyihin toimenpiteisiin, ympäristöpäällikkö oli 6.3.2018 määrännyt teettämisuhan pantavaksi täytäntöön. Teettämisuhka oli pantu täytäntöön tilaamalla toimenpiteet X Oy:ltä, joka oli 6.3.2018 avannut omistamansa viemäriverkoston ja A Oy:n omistaman viemäriverkoston välisen venttiilin ja pumpannut jätevedet verkostoonsa ja edelleen puhdistettavaksi.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että jätevesialtaan tyhjentämisessä avaamalla viemäriverkostojen välinen venttiili oli kyse A Oy:lle asetetun jätevesialtaan tyhjentämisvelvoitteen täytäntöönpanosta. Teettämisuhka oli voitu panna täytäntöön tilaamalla käytännön työt X Oy:ltä ja päävelvoitteiden täyttämiseksi mahdollisista eri toimenpiteistä oli voitu valita verkostojen välisen venttiilin avaaminen.
Perustevalituksen kohteena olleet saatavat olivat syntyneet jätevesien pumppaamisesta ja käsittelystä aikavälillä 6.3.2018–30.6.2020, eli yli kahden vuoden aikana. Kaupungin mukaan jätevesien johtaminen oli venttiilin avaamisesta saakka perustunut teettämisuhan täytäntöönpanoon.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että ympäristönsuojelulain mukaisen hallintopakkomenettelyn tarkoituksena oli oikaista ympäristönsuojelulain vastainen tila. Vaikka toimija voitiin velvoittaa hallintopakolla myös pidempiaikaisiin toimenpiteisiin lain vastaisen tilan korjaamiseksi, menettelyä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu jatkuvien velvoitteiden perustamiseen. Hallintopakkopäätöksestä oli käytävä selvästi ilmi, mihin asianosainen oli velvoitettu. Ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksessä vahvistettua määräystä ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin jäteveden tulon estämiseksi altaaseen ei ollut yksilöity siten, että sen olisi voinut katsoa tarkoittavan jätevesien johtamisen jatkamista X Oy:n verkostoon sen jälkeen, kun allas oli tyhjennetty.
Asiakirjojen perusteella oli pääteltävissä, että jätevesiallas oli tyhjennetty 6.3.2018 tai pian sen jälkeen. Ensimmäinen kyseessä olevaan asiaan liittyvistä laskusaatavista koski ajalla 6.3.2018–31.3.2018 pumpattua jätevettä. Tällä aikavälillä aiheutuneiden kustannusten voitiin katsoa syntyneen altaan tyhjentämisestä. Näiltä osin saatavissa oli kyse uhkasakkolain 17 §:ssä tarkoitetuista teettämiskustannuksista, jotka voitiin periä A Oy:ltä. Tätä myöhempiä aikavälejä koskevissa saatavissa ei enää ollut kysymys teettämiskustannuksista. Niitä koskevilta osin A Oy:n perustevalitus hyväksyttiin.