Kokoontumisrajoitukset koskevat myös Rauhanyhdistyksen seuratoimintaa
25.2.2022 | OikeusuutisetPohjois-Suomen HAO: Tartuntatautilain mukainen päätös – yleisötilaisuus – yleinen kokous – uskonnollinen yhdyskunta – uskonnollisen yhdyskunnan tunnusomainen toiminta – valituskelpoisuus
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto oli 2.12.2021 kieltänyt tartuntatautilain 58 §:n 1 momentin nojalla tietyn maakunnan kuntien alueella kaikki sisätiloissa järjestettävät yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset, joihin osallistuu yli 20 henkilöä. Aluehallintovirasto oli 21.1.2022 kieltänyt tietyn maakunnan kuntien alueella kaikki sisätiloissa järjestettävät yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset.
Valittaja vaati päätösten kumoamista siltä osin kuin ne koskivat Rauhanyhdistysten järjestämää seuratoimintaa. Toissijaisesti valittaja vaati ensiksi mainitun päätöksen kumoamista siltä osin kuin Rauhanyhdistysten seuroja oli pidetty yleisötilaisuuksina. Valittajan mukaan Rauhanyhdistysten seuratoiminta oli katsottava rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tunnusomaiseksi toiminnaksi, jota määrätyt kokoontumisrajoitukset eivät koske.
Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset ensisijaisen vaatimuksen osalta ja jätti tutkimatta päätöksestä 2.12.2021 tehdyn valituksen toissijaisen vaatimuksen osalta.
Hallinto-oikeus totesi, että vaikka aluehallintoviraston päätöksissä ei ollut määritelty yksittäisten tilaisuuksien tai kokoontumisten luonnetta eikä otettu kantaa Rauhanyhdistysten seuratilaisuuksien luonteeseen, aluehallintoviraston voitiin katso tarkoittaneen, että päätökset koskivat myös seuratilaisuuksia. Tartuntatautilaissa ei ollut määritelty, mitä tarkoitetaan tartuntatautilain 58 §:ssä mainituilla yleisötilaisuuksilla ja yleisillä kokouksilla. Yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten järjestämisen ohjaamiseksi on kuitenkin säädetty kokoontumislaki, jonka 2 §:ssä on yleisötilaisuuden ja yleisen kokouksen määritelmät. Tartuntatautilain 58 §:n mukaisen yleisötilaisuuden ja yleisen kokouksen käsitteiden oli yleisesti tulkittu perustuvan kyseisiin kokoontumislain mukaisiin määritelmiin. Näin ollen uskonnollisten yhdyskuntien tunnusomaiseen toimintaan kuuluvien tilaisuuksien, jotka järjestetään julkista uskonnonharjoitusta varten yhdyskunnan omissa tai niitä vastaavissa tiloissa, ei ollut myöskään katsottu kuuluvan kysymyksessä olevien kokoontumisrajoitusten piiriin. Asiassa oli valitusten perusteella kysymys sen arvioimisesta, oliko Rauhanyhdistysten seuratilaisuuksia pidettävä mainitun kaltaisina tilaisuuksina, joiden järjestämistä aluehallintovirasto ei olisi voinut päätöksillään rajoittaa tai kieltää.
Hallinto-oikeus totesi, että uskonnonvapauslain 28 §:ssä ja kokoontumislain 2 §:n 4 momentissa tarkoitettuja uskonnollisia yhdyskuntia ovat uskonnonvapauslain 2 §:n mukaisesti evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta ja muu uskonnonvapauslain mukaisesti rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Uskontoa voi julkisesti harjoittaa myös yhteisö tai yhdistys, joka ei ole mainituissa säännöksissä tarkoitettu uskonnollinen yhdyskunta. Saadun selvityksen mukaan Rauhanyhdistykset olivat uskonnollisia yhdistyksiä, joita ei ollut rekisteröity uskonnollisiksi yhdyskunniksi. Hallinto-oikeus katsoi näin ollen, että Rauhanyhdistysten itse järjestämiä seuratilaisuuksia, joista pääosa järjestetään Rauhanyhdistysten omissa kokoontumistiloissa, ei voitu pitää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnusomaisena, kirkon omissa tai niitä vastaavissa tiloissa järjestettävänä toimintana eikä muutoinkaan uskonnollisten yhdyskuntien tunnusomaiseen toimintaan kuuluvina tilaisuuksina, joita aluehallintoviraston päätökset eivät olisi koskeneet. Valittaja ei ollut esittänyt seikkoja, joiden perusteella tartuntatautilain 58 §:n mukaisten edellytysten rajoitusten määräämiselle ei olisi voitu katsoa kysymyksessä olevina ajankohtina täyttyneen. Hallinto-oikeus katsoi, että päätösten kumoamiseen valittajan vaatimalla tavalla ei ollut aihetta.
Lisäksi hallinto-oikeus katsoi valittajan toissijaisen vaatimuksen osalta, ettei aluehallintoviraston voitu katsoa 2.12.2021 tekemällään päätöksellä vahvistaneen, että seuratilaisuudet olisivat yleisötilaisuuksia, eikä asiassa ollut näin ollen tehty sellaista oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaista päätöstä, josta valittaja olisi voinut esittämällään perusteella valittaa. Valittajan vaatimus oli sen vuoksi jätettävä tutkimatta.