Palveludirektiivi edellytti, että ulkomailla saatu ajo-opetus otetaan huomioon Suomessa
17.12.2021 | OikeusuutisetKHO:2021:181 Kuljettajaopetus – Ulkomailla saadun koulutuksen hyväksi lukeminen – Palveluiden vapaa liikkuvuus – Palveludirektiivi – Palvelun tarjonnan rajoitus
Liikenne- ja viestintävirasto oli päätöksellään 15.2.2019 hylännyt A:n hakemuksen toisessa unionin jäsenvaltiossa saadun kuljettajaopetuksen hyväksi lukemisesta. Päätöksen perusteluissa oli muun ohella todettu, että 1.7.2018 voimaantulleen viraston määräyksen mukaan Liikenne- ja viestintävirasto ei enää mahdollista ulkomailla suoritettujen ajo- ja teoriatuntien hyväksi lukemista ajokorttilain 35 §:n mukaisesti.
Korkein hallinto-oikeus totesi asiassa, että kysymyksessä olevat autokoulujen tarjoamat palvelut kuuluivat palveludirektiivin soveltamisalaan. Toisessa unionin jäsenvaltiossa saadun ajokoulutuksen hyväksi lukematta jättämisessä ei ollut kysymys palveludirektiivin 19 artiklassa nimenomaisesti mainituista palvelun vastaanottajien oikeuksia koskevista kielletyistä rajoituksista. Artiklassa nimenomaisesti mainitut rajoitukset olivat kuitenkin yksinomaan esimerkkejä tietyntyyppisistä palvelun vastaanottajaan kohdistuvista rajoituksista tilanteessa, jossa tämä haluaa käyttää toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen palveluntarjoajan palvelua, ja että palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevat direktiivin vastaiset rajoitukset saattoivat johtua myös muista esteistä, jotka haittaavat palveluiden vastaanottajien ja erityisesti kuluttajien mahdollisuuksia käyttää palveluja.
Liikenne- ja viestintäviraston 1.7.2018 voimaan tullut määräys kuljettajaopetuksesta ei sisältänyt määräystä ulkomailla saadun opetuksen hyväksi lukemisesta, eikä tällaisen koulutuksen hyväksi lukeminen siten ollut enää miltään osin mahdollista. Tämän määräyksen puuttuminen ja siihen liittyvä hallinnollinen käytäntö oli merkinnyt ehdotonta kieltoa lukea hyväksi mitään ulkomailla annettua ajo-opetusta ilman, että tällaisen opetuksen korvaavuuden mahdollisuutta olisi arvioitu. Tässä tilanteessa palvelun vastaanottajan kannalta ehdoton kielto ulkomaisen ajokorttiopetuksen hyväksi lukemisesta oli rinnastettavissa palveludirektiivin 19 artiklassa tarkoitettuun palvelun vastaanottajaan kohdistuvaan rajoitukseen ulkomaisen palveluntarjoajan palvelujen käyttämisestä. Liikenne- ja viestintävirasto ei siten ollut voinut hylätä A:n hakemusta sillä perusteella, että 1.7.2018 voimaan tulleen viraston määräyksen perusteella ulkomailla suoritettua koulutusta ei enää luettu hyväksi. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja Liikenne- ja viestintäviraston päätökset kumottiin ja asia palautettiin Liikenne- ja viestintävirastolle uudelleen käsiteltäväksi.