Pelkkä rikosepäily ei estä pysyvää oleskelulupaa, asiassa tulee tehdä kokonaisharkinta mm. epäillyn rikoksen laadun perusteella

KHO:2021:157 Ulkomaalaisasia – Pysyvä oleskelulupa – Rikosepäily – Pysyvän oleskeluluvan myöntämisen este – Kokonaisharkinta

A oli epäiltynä ulkomaalaislain 57 §:n 1 momentissa tarkoitusta rikoksesta, josta oli säädetty rangaistukseksi vankeutta. Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt A:lle pysyvää oleskelulupaa, koska pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle oli A:ta koskevan rikosepäilyn vuoksi este. Asiassa oli kysymys siitä, oliko Maahanmuuttovirasto voinut hylätä A:n pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksen ulkomaalaislain 57 §:n nojalla tekemättä mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettua kokonaisharkintaa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kun kysymys on rikosepäilystä, ulkomaalaislain 57 §:n 3 momentin mukaiset ehdottomat määräajat eivät tule sovellettavaksi. Lain 57 §:n 1 momentissa tarkoitettu rikosepäily voi siten johtaa oleskeluluvan myöntämättä jättämiseen, mutta rikosepäily ei kuitenkaan ole ehdoton este pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle. Pysyvän oleskeluluvan esteitä tällaisessa tilanteessa arvioitaessa on tehtävä lain 57 §:n 2 momentissa tarkoitettu kokonaisharkinta. Kun Maahanmuuttoviraston päätöksestä ei ilmennyt, että sitä tehtäessä olisi arvioitu yhtäältä muutoksenhakijan rikollisen teon laatua ja vakavuutta sekä toisaalta hänen Suomessa oleskelunsa pituutta ja siteitä Suomeen, Maahanmuuttovirasto oli menetellyt virheellisesti pysyvän oleskeluluvan esteitä arvioidessaan. Asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

KHO:2021:157