KHO katsoi olevan kohtuutonta, että yhtiöt olisivat joutuneet pitämään oikeudenkäyntikulunsa markkinaoikeudessa kokonaan vahinkonaan – asia oli laitettu liian myöhään vireille
20.8.2021 | OikeusuutisetKHO:2021:112 Kilpailuasia – Seuraamusmaksuesityksen määräaika – Seuraamusmaksuesityksen vanhentuminen – Kilpailurikkomuksen keston määräytyminen – Epäilty tarjouskartelli voimajohtourakoinnissa – Urakkasopimuksen allekirjoittaminen – Oikeudenkäyntikulut
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kysymys siitä, oliko markkinaoikeus voinut katsoa, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto oli tehnyt seuraamusmaksuesityksensä markkinaoikeudelle kilpailunrajoituslain 22 §:ssä säädetyn viiden vuoden määräajan jälkeen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli, mihin ajankohtaan asti yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailurikkomuksen voitiin katsoa kestäneen tilanteessa, jossa väitetyn kartellin toinen osapuoli oli viimeisenä toimena tehnyt ulkopuolisen tahon kanssa väitetyssä kartellissa sovitun mukaisen urakkasopimuksen.
Unionin tuomioistuimen korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyynnön johdosta antaman tuomion mukaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän SEUT 101 artiklan 1 kohdan jatketun rikkomisen osalta rikkomisajanjakso oli mainitussa tilanteessa kestänyt siihen päivään asti, jona oletettuun rikkomiseen osallistunut yritys ja hankintaviranomainen allekirjoittivat yrityksen tekemän yhdenmukaistetun tarjouksen perusteella rakennusurakkasopimuksen, jossa määritettiin tämän rakennusurakan, jonka toteuttaminen ja hinnan maksaminen oli porrastettu ajallisesti, olennaiset piirteet ja erityisesti siitä maksettava kokonaishinta.
Kyseessä olevaa rakennusurakkaa koskevan hankintasopimuksen olennaiset piirteet ja erityisesti rakennusurakasta maksettava kokonaishinta oli määritetty lopullisesti, kun sopimus oli allekirjoitettu 19.6.2007. Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesitys oli tehty markkinaoikeudelle 31.10.2014 ja siten kilpailunrajoituslain 22 §:ssä säädetyn viiden vuoden määräajan jälkeen.
Kun Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ollut esittänyt muutakaan oikeudellisesti riittävää näyttöä väitetyn kilpailunrajoituksen jatkumisesta, markkinaoikeuden oli tullut hylätä seuraamusmaksuesitys vanhentuneena.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto oli tehnyt seuraamusmaksuesityksensä sille kilpailulaissa annettujen tehtävien hoitamiseksi. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtävät, seuraamusmaksuesitystä tehtäessä vallinneet olosuhteet sekä asian kilpailuoikeudellisen arvioinnin tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoi, kuten markkinaoikeus, että Kilpailu- ja kuluttajavirastolla oli ollut perusteltu syy seuraamusmaksuesityksen tekemiseen eikä oikeudenkäynnin voitu muutoinkaan katsoa johtuneen Kilpailu- ja kuluttajaviraston virheestä.
Kun kuitenkin otettiin huomioon erityisesti Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuulemismenettelyyn liittyvät puutteellisuudet sekä asian lopputulos ja selvitys, joka asiassa oli esitetty seuraamusmaksuesityksen kohteena olleille yhtiöille markkinaoikeudessa aiheutuneista tarpeellisista kuluista, korkein hallinto-oikeus katsoi olevan kohtuutonta, että yhtiöt olisivat joutuneet pitämään oikeudenkäyntikulunsa markkinaoikeudessa kokonaan vahinkonaan. Korkein hallinto-oikeus määräsi Kilpailu- ja kuluttajaviraston korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa kohtuulliseksi harkitsemallaan määrällä.
Asia oli ollut tulkinnanvarainen epäillyn kilpailunrajoituksen päättymisajankohdan oikeudellisen arvioinnin osalta, ja korkein hallinto-oikeus oli tehnyt asiassa ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi yhtiöiden korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.