AOA: Vakuutusetsivien toiminta liikenne- ja tapaturmavakuutusten osalta on julkisen tehtävän hoitamista ja siitä tulee säätää lailla

“Vakuutustutkinnasta tai vakuutustutkijoiden toiminnasta ei ole nimenomaisia säännöksiä vakuutustoimintaa koskevassa lainsäädännöstä. Käsitykseni mukaan hyvää vakuutustapaa koskevassa ohjeessa mainitut vakuutustutkijoiden käyttämät tutkintatoimenpiteet ovat sellaisia, joita hallintolain selvityskeinot eivät kaikilta osin kata. Selvää on, että lakiin perustumattomilla ohjeilla ei voida luoda viranomaistoimivaltuuksia. Nähdäkseni alan sisäistä toimintaa varten annetuilla suositusluonteisilla ohjeilla ei ole varsinaista oikeuslähdeopillista asemaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on arvioinut vakuutusyhtiön etsivän toimintaa tapauksessa Vukota–Bojić v. Sveitsi (18.10.2016; no. 61838/10). Siinä etsivä oli tarkkaillut liikenneonnettomuudessa loukkaantunutta valittajaa valokuvaten häntä tarkoituksenaan selvittää, oliko hän liioitellut onnettomuudessa saamiaan vammoja. Aineisto oli tallennettu ja sitä oli käytetty hyväksi sosiaalivakuutuksen perusteella maksettavaa korvausta määrättäessä. Vaikka kyse oli yksityisestä vakuutusyhtiöstä, valtion katsottiin olevan vastuussa puuttumisesta valittajan yksityisyyden suojaan sitä kautta, että vakuutusyhtiö huolehti valtion vakuutusjärjestelmän toteuttamisesta. Vakuutusyhtiön toimille oli sinänsä lakiperusta niin kansallisen lainsäädännön kuin oikeuskäytännön valossa, mutta siitä huolimatta EIT katsoi asiassa tapahtuneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 8 artiklassa turvatun yksityiselämän suojan loukkauksen, koska muun muassa puuttumisen edellytyksistä, toimenpiteiden laajuudesta ja valvonta–aineiston käsittelystä, sovellettavista menettelyistä ja oikeusturvatakeista ei ollut säädetty riittävän tarkasti (ks. ratkaisusta mm. Pellonpää, Matti ym.: Euroopan Ihmisoikeussopimus, 6. painos, 2018, s. 799).
– – –
Ihmisoikeustuomioistuin arvioi asiaa toisin kuin kansallinen tuomioistuin. Tuomionsa kohdissa 67–68 EIT edellytti, että lainsäädännön on oltava erityisen tarkkarajaista salaisen tarkkailun osalta. Lisäksi EIT korosti sitä, että asianosaisella on oltavat käytössään asianmukaiset oikeussuojakeinot sen riitauttamiseksi. Vastaajavaltiooli vedonnut maansa ylimmän tuomioistuimen asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön, mutta siitä huolimatta lainsäädännöntäsmällisyys ja tarkkarajaisuus ei riittänyt EIT:lle siltä osin kuin oli kyse puuttumisesta 8 artiklan mukaiseen oikeuteen. EIT näki ongelmallisena erityisesti sen, että vakuutusetsivien käytön kriteereiden, seurannan keston, oikeudellisen riitauttamisen mahdollisuuden ja tietojen säilyttämisajan suhteenei ollut olemassa sääntelyä (ks. tuomion kohdat 74–77).

Suomessakin vakuutusetsivien toiminta saattaa pitää sisällään vakuutetun tarkkailua ja kuvaamista eli toimintaa, jolla kiistatta puututaan vakuutetun yksityisyyden suojaan. Vakuutustutkinnassa on näiltä osin nähdäkseni selvästi kyse EIS 8 artiklassa turvattuun yksityisyyden suojaan puuttumisesta, myös vaikka tarkkailua suoritetaan vain julkisilla paikoilla (ks. EIT:n tuomion kohdat 52 ja 55–59). Tämän jälkeen kysymykseksi jää puuttumisen oikeutus asiaa koskevan oikeudellisen sääntelyn olemassaolon ja laadun merkityksessä.
– – –
Saatan edellä esittämäni käsitykset sosiaali– ja terveysministeriön tietoon. Kehotan ministeriötä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin vakuutustutkintatoimintaa koskevan riittävän täsmällisen lainsäädännön aikaansaamiseksi. Pyydän ministeriötä ilmoittamaan minulle 31.12.2021 mennessä toimenpiteistään asiassa.”

https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/1672/2019