Suomessa työskentelevän turkkilaisen puolison oleskeluluvasta päätettäessä tulee huomioida EU:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus vuodelta 1980

KHO:2020:170 Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa – Perheenjäsen – Hallinnon lainalaisuusvaatimus – Viranomaisen selvittämisvelvollisuus – Turkin tasavallan ja Euroopan talousyhteisön välinen assosiaatiosopimus – Assosiaationeuvoston päätös – Unionia sitova kansainvälinen sopimus – Välitön oikeusvaikutus – Lailliset työmarkkinat – Asian palauttaminen Maahanmuuttovirastolle

Perheenkokoaja, Turkin kansalainen B oleskeli Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla. Hänellä oli siten työnteko-oikeus Suomessa. Perheenkokoajalla oli ollut aikaisemmin yritystoimintaa. Asiakirjoista ei ilmennyt yksityiskohtaisesti, minkä ajan hän oli Suomessa oleskelunsa aikana työskennellyt työntekijänä laillisilla työmarkkinoilla. Muutoksenhakija A oli tullut Suomeen puolisonsa B:n perheenjäsenenä ja oleskellut Suomessa oleskeluluvalla viisi vuotta asuen puolisonsa ja heidän Suomessa syntyneen yhteisen lapsensa kanssa.

Maahanmuuttovirasto ei ollut päätöksellään myöntänyt A:lle pysyvää eikä määräaikaista oleskelulupaa toimeentuloedellytyksen puuttumisen vuoksi. Maahanmuuttovirasto ei ollut päätöksessään kuitenkaan lainkaan arvioinut Suomea sitovan Turkin ja Euroopan talousyhteisön välisen assosiaatiosopimuksen sekä siihen liittyvän assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 määräysten ja niiden tulkintaa koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön merkitystä A:n oleskelulupa-asiassa.

Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

KHO:2020:170