Osituksessa tapahtunutta yhtiöosuuden luovutusta oli pidettävä vastikkeettomana, eikä ollut perusteita lisätä yksityistilin negatiivista saldoa A:n pääomatuloihin.

A:n osuus puolisoiden yhteisesti omistamasta avoimesta yhtiöstä oli siirtynyt avioeron yhteydessä suoritetussa omaisuuden osituksessa B:n omistukseen. Ositushetkellä A:n yksityistilin saldo oli ollut ylisuurten yksityisottojen vuoksi negatiivinen. Asiassa oli Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta kysymys siitä, tuliko avoimen yhtiön yhtiömiehen yksityistilin ylisuurista otoista johtuva negatiivinen saldo verottaa luovutusvoittoon lisättävänä eränä, kun yhtiömiehen osuus oli luovutettu osituksessa.

Hallinto-oikeus totesi, että tuloverolain 46 §:n 2 momentin ja 51 §:n säännökset osituksessa saadun omaisuuden hankinta-ajan ja hankintamenon laskemisesta ja avio-oikeuden nojalla saadun suorituksen verovapaudesta ilmentävät tuloverotuksessa osituksen yhteydessä vakiintuneesti noudatettua niin sanottua jatkuvuuden periaatetta. Sen mukaan osituksessa omaisuutta luovuttavalle osapuolelle ei katsota syntyvän veronalaista tuloa luovutetusta omaisuudesta. Myöskään tasinko ei ole lähtökohtaisesti saajalleen veronalainen. Luovutuksesta ja tasingosta voi kuitenkin tulla veronalainen, mikäli osituksessa käytetään muitakin kuin ositettavaan varallisuuteen kuuluneita varoja. Tuloverolain 46 §:n 4 momentti koskee luovutusvoiton laskemista tilanteessa, jossa luovutuksen kohteena on avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön osuus. Viimeksi mainitussa säännöksessä ei ole annettu merkitystä sille, millä luovutustoimella osuus luovutetaan.

A:n ja B:n osituskirjasta ei käynyt yksityiskohtaisesti ilmi, mitä omaisuutta kummallakin osapuolella oli omistuksessaan. Osituskirjassa ei myöskään ollut mainittu, mitä arvoja osituksessa oli käytetty ositettavaan varallisuuteen kuuluvista yksittäisistä omaisuuseristä ja millaisten laskelmien perusteella ositusta koskevaan sopimukseen oli päädytty. Osituskirjasta sen sijaan ilmeni, mitä omaisuuseriä he olivat saaneet osituksessa itselleen ja mitä velkoja he olivat ottaneet vastatakseen, lukuun ottamatta aikaisemmin jo jaettua irtaimistoa. Myös yrityslainat oli otettu osituksessa huomioon siten, että B oli ottanut ne vastatakseen. Tasinkoa ei ollut sovittu maksettavaksi.

Hallinto-oikeus katsoi, että osituksen verokohtelua oli lähtökohtaisesti perusteltua tarkastella kokonaisuutena, vaikka ositettavaan varallisuuteen sisältyikin avoin yhtiö. Osituskirja ja muu selvitys huomioon ottaen asiassa ei ollut tullut ilmi seikkoja, joista olisi voitu perustellusti epäillä, että osituksessa olisi käytetty muitakin kuin ositettavaan varallisuuteen kuuluneita varoja. Lisäksi kun otettiin huomioon, miten avoimen yhtiön osuudet ja vastuut oli osituksessa jaettu, A:n ei voitu katsoa saaneen osituksessa avoimen yhtiön osaltakaan B:ltä veronalaista rahanarvoista etuutta. Osituksessa tapahtunutta yhtiöosuuden luovutusta oli tässä tilanteessa pidettävä vastikkeettomana, eikä asiassa ollut perusteita lisätä yksityisotoista johtuvaa yksityistilin negatiivista saldoa A:n pääomatuloihin. Oikaisulautakunnan päätöksen muuttamiseen ei ollut syytä.