Toimittajalla ei ollut oikeutta saada viranomaisen sisäisen koulutuksen aineistoa

3.11.2020 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

KHO:2020:113 Asiakirjajulkisuus – Julkisuuslain soveltamisala – Viranomaisen asiakirja – Ei-asiakirja – Viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadittu asiakirja – Koulutusaineisto – Sisäinen koulutustilaisuus

Poliisilaitokselle tehty tietopyyntö oli koskenut power point -dioja, jotka poliisilaitoksen henkilökuntaan kuuluva oli laatinut poliisilaitoksen sisäistä koulutustilaisuutta varten. Sekä poliisilaitos että hallinto-oikeus olivat katsoneet, että aineistoon ei sovelleta julkisuuslakia julkisuuslain 5 §:n 3 momentin ja 5 §:n 4 momentin perusteella. Tietopyynnön tekijällä ei siten ollut oikeutta saada pyytämäänsä aineistoa.

Asiassa oli ensin otettava kantaa siihen, voiko sama viranomaisen hallussa oleva asiakirja jäädä julkisuuslain soveltamisen ulkopuolelle sekä julkisuuslain 5 §:n 3 momentin 3 kohdan että julkisuuslain 5 §:n 4 momentin nojalla sekä tämän jälkeen arvioitava, oliko tietopyyntö voitu hylätä.

Julkisuuslain 5 §:n 4 momentin tarkoituksen, sanamuodon ja lain 5 §:n sisäisen systematiikan perusteella voitiin päätellä, että lain 5 §:n 4 momentti koski nimenomaan viranomaisen asiakirjoiksi luokiteltavia asiakirjoja eikä sellaisia asiakirjoja, joita esimerkiksi lain 5 §:n 3 momentin 3 kohdassa säädetyn perusteella ei voitu pitää julkisuuslaissa tarkoitettuina viranomaisen asiakirjoina. Sama asiakirja ei siten voinut jäädä julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle sekä lain 5 §:n 3 momentin 3 kohdassa että lain 5 §:n 4 momentissa säädetyn perusteella.

Se seikka, että tietopyynnön kohteena ollut aineisto oli laadittu poliisilaitoksen sisäistä koulutusta varten, olisi sinänsä puoltanut sitä, että aineistoa olisi voitu pitää julkisuuslain 5 §:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna viranomaisen sisäisen koulutuksen asiakirjana, johon julkisuuslakia ei sovelleta. Toisaalta sanamuotonsa mukaan sanottu, myös kirjastoklausuuliksi kutsuttu lainkohta koski viranomaiselle hankittuja asiakirjoja, mikä puolestaan viittasi siihen, että lainkohdassa ei ollut tarkoitettu asianomaisen viranomaisen palveluksessa olevan henkilön laatimia asiakirjoja. Kun lisäksi otettiin huomioon, että säännöstä koskevien lain esitöiden perusteella siinä oli tarkoitettu lähinnä apuvälineiden kaltaista aineistoa sekä se seikka, että julkisuusperiaatteen rajoituksia tuli tulkita suppeasti, tietopyynnön kohteena ollutta aineistoa ei voitu pitää julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä asiakirjana lain 5 §:n 3 momentin 3 kohdan perusteella.

Kysymyksessä olevan kaltaista aineistoa, jonka viranomaisen palveluksessa oleva henkilö oli laatinut viranomaisen sisäistä koulutustilaisuutta varten, oli sen sijaan pidettävä julkisuuslain 5 §:n 4 momentissa tarkoitettuna viranomaisissa työskentelevien välisiä neuvotteluja, yhteydenpitoa ja muuta niihin verrattavaa viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadittuna asiakirjana. Asiassa oli tämän johdosta vielä arvioitava, sisälsikö aineisto sellaisia tietoja, että aineisto oli arkistolainsäädännön mukaan liitettävä arkistoon.

Mainitussa koulutusaineistossa oli tarkasteltu muun muassa julkisuus- ja esitutkintalainsäädäntöä ja siten julkisen vallankäytön ja poliisitoiminnan kannalta merkittäviä aiheita. Toisaalta aineistossa esitetyt aihepiirejä koskevat kannat ja näkemykset olivat aineiston laatijan eivätkä ne olleet poliisilaitosta tai yksittäisiä poliisimiehiä toiminnassaan sitovia. Asian arvioinnissa olikin otettava huomioon, että esimerkiksi poliisilaitokselle tehdyt tietopyynnöt oli joka tapauksessa ratkaistava lakia soveltaen ja tapauskohtaisesti riippumatta siitä, mitä sisäisessä koulutustilaisuudessa tähän aihepiiriin liittyen oli mahdollisesti esitetty.

Edellä lausuttuun nähden korkein hallinto-oikeus arvioi, että tietopyynnön kohteena olevan aineiston merkitys poliisilaitoksen päätöksenteon ja muun vallankäytön kannalta oli korkeintaan välillinen ja julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta toisarvoinen. Aineisto ei sisältänyt sellaisia tietoja, että se olisi tullut arkistolainsäädännön mukaan liittää arkistoon. Tietopyynnön kohteena olevaan aineistoon ei siten julkisuuslain 5 §:n 4 momentissa säädetyn perusteella sovellettu sanottua lakia ja tietopyyntö oli näin ollen voitu hylätä.

Ks. ja vrt. KHO 2012:68, KHO 2015:171 ja KHO 2016:207.

KHO:2020:113

Avainsanat

Jätä kommentti

  Tilaa  
Ilmoita