KHO muutti kullankaivuulupaa, jotta porojen kulku laidunalueelta toiselle turvattaisiin

25.11.2020 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

KHO:2020:124 Ympäristönsuojelu – Ympäristö- ja vesitalouslupa – Koneellinen kullankaivu – Saamelaisten kotiseutualue – Poronhoito – Edellytykset harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja – Olennainen heikennys – Yhteisvaikutukset – Pilaantuminen – Lupamääräykset – Suhde kaivoslakiin – Katselmus

Aluehallintovirasto oli myöntänyt hakijalle ympäristöluvan koneelliseen kullankaivuun sekä luvan uomien siirtoon kaivun aikana ja veden ottamiseen ojasta kullanhuuhdonnan tarpeisiin Hammastunturin erämaa-alueella Inarissa. Vaasan hallinto-oikeus oli muuttanut yhtä lupamääräystä, mutta hylännyt saamelaiskäräjien valituksen muutoin.

Korkein hallinto-oikeus, toimitettuaan katselmuksen, muutti ympäristö- ja vesitalouslupaa rajaamalla kullankaivun toiminta-aluetta suppeammaksi siten, että kullankaivualueen ja paliskuntien välisen poroaidan välille jäi leveämpi esteetön kulkureitti kesälaidunalueelle porojen kulkua ja kuljettamista varten.

Asiassa oli saamelaiskäräjien valituksesta ratkaistava, aiheutuiko hakemuksen mukaisesta kullankaivutoiminnasta yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa ympäristönsuojelulain 49 §:n 6 kohdassa tarkoitettua olennaista heikennystä edellytyksiin harjoittaa saamelaisten kotiseutualueella perinteisiä saamelaiselinkeinoja, kuten poronhoitoa tai kalastusta, tai muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria. Lainkohtaa tulkittaessa oli ratkaistava, tuleeko olennaisen heikennyksen aiheutua nimenomaan ympäristöluvan varaisen toiminnan päästöistä ja niiden yhteisvaikutuksista, vai voidaanko asiaa arvioitaessa ottaa huomioon laajemmin toiminnan järjestämisestä aiheutuvat muut muutokset ympäristössä. Tällöin oli myös määriteltävä ympäristöluvan suhde kaivoslain mukaisiin ratkaisuihin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ympäristönsuojelulain 49 §:n 6 kohtaa oli perusteltua soveltaa kullankaivutoiminnan vaikutuksiin laajemmasta kuin vain pilaavien päästöjen näkökulmasta. Lainkohdan sisältämien, perustuslaista ja KP-sopimuksen 27 artiklasta johtuvien aineellisten velvoitteiden toteutuminen edellytti, että kullankaivutoiminnan vaikutuksia saamelaiselinkeinojen harjoittamiselle arvioitiin yksinomaan pilaavia vaikutuksia laajemmin. Se, että jotakin toimintaan liittyvää seikkaa säännellään kaivoslaissa ja että siitä kaivoslain nojalla on annettu tai voitaisiin antaa määräyksiä, ei ollut esteenä lupamääräysten antamiselle ympäristönsuojelulain nojalla.

Ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää laissa säädetyt edellytykset. Jos puolestaan jokin lain 49 §:ssä säädetyistä esteistä on käsillä, lupaa ei saa myöntää tai sen sisältöä on lupamääräyksin rajoitettava siinä määrin, ettei kiellettyä vaikutusta ennalta arvioiden aiheudu. Asiaa arvioitaessa otetaan huomioon eri toimintojen yhteisvaikutukset.

Hakemuksen mukainen kullankaivu ulottui lähimmillään noin 70 metrin etäisyydelle paliskuntien välisestä poroaidasta. Kaivettavien uomien ja poroaidan välinen alue oli saadun selvityksen perusteella porojen keskeinen kulkureitti ojan pohjois- ja länsipuolella sijaitsevalle kesälaidunalueelle. Kun otettiin huomioon asiassa esitetyt tutkimustulokset porojen välttämiskäyttäytymisestä koneellisen kullankaivun melu- ja estevaikutuksen vuoksi, kullankaivutoiminnan harjoittaminen melko voimakkaasti noin 13 kilometriä pitkän ojan uomalla sekä alueen pinnanmuodot, oli vaarana, että uomia suunnitelman mukaisesti kaivettaessa kyseinen porojen kesälaidunalue jäisi olennaisilta osin käyttämättä kulkemisen vaikeutuessa. Tästä seurasi laidunalueiden intensiivisempi käyttö muilla paliskunnan laidunalueilla sekä niiden nopeampi kuluminen, porojen laidunkiertojärjestelmän häiriintyminen ja muun muassa tarve lisätä porojen talviruokintaa tai vähentää porojen määrää.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hakemuksen mukaisella kaivutoiminnalla yhdessä muiden alueen kaivutoimintojen kanssa oli todennäköisesti paliskunnan poronhoidolle sellainen ympäristönsuojelulain 49 §:n 6 kohdassa tarkoitettu vaikutus, että se olennaisesti heikentäisi edellytyksiä harjoittaa poronhoitoa perinteisenä saamelaiselinkeinona kyseisellä alueella. Tämän vuoksi ympäristöluvan myöntämisen edellytysten täyttämiseksi oli tarpeen rajoittaa kaivutoimintaa edellä mainitulla tavalla. Leveämpi esteetön kulkureitti mahdollisti tyydyttävästi porojen vapaan liikkumisen ja porotokkien kuljettamisen paliskunnan eri kesälaidunalueiden välillä. Kun mahdollisuus käyttää myös kyseistä kesälaidunaluetta säilyi, näin rajoitetusta toiminnasta ei yhdessä muidenkaan toimintojen kanssa ennalta arvioiden aiheutunut olennaista heikennystä poronhoidon harjoittamiselle.

KHO:2020:124

 

Avainsanat

Jätä kommentti

  Tilaa  
Ilmoita