Hampun kasvatus ei ollut huumausaine- tai lääkerikos

24.11.2020 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

I-SHO:2020:4 Huumausainerikos – Lääkerikos  – Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate – Oikeudenkäyntikulut

Hamppua kasvattanutta A:ta vastaan ajettu syyte huumausainerikoksesta hylättiin, koska A:n ei ollut näytetty kasvattaneen hamppua huumausaineena käytettäväksi vaan uuden siemenlajikkeen jalostamiseksi kaupalliseen tarkoitukseen. Asiassa esitetty näyttö ei myöskään osoittanut, että A:n tarkoituksena olisi ollut käyttää lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (FIMEA) lääkelain 6 §:n nojalla vahvistamaan lääkeluetteloon merkittyä kannabidiolia (CBD) sisältäviä hampunosia lääkkeenä missään muodossa tai jalostaa niitä lääkkeenä käytettäväksi. Kun A:n talteen ottamia hampun siemeniä ei ole merkitty edellä mainittuun lääkeluetteloon, A:n menettely ei täyttänyt lääkerikoksenkaan tunnusmerkistöä.

Arvioitaessa, oliko A voinut syyllistyä lääkerikokseen hampun kasvattamistarkoituksesta riippumatta, hovioikeus totesi, että hampun kasvattaminen ei ollut lääkelain 8 ja 12 §:ssä tarkoitettua lääkkeen valmistamista. Sitä ei voitu pitää myöskään huumausainelain 3 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuna huumausaineen valmistamisena. Tämän vuoksi hampun kasvattamista ei voitu pitää lääkelain 7 §:n viittaussäännöksen perusteellakaan lääkkeen valmistamisena. Joka tapauksessa hampun kasvattamisen rangaistavuus lääkerikoksena pelkästään mainitun viittaussäännöksen perusteella ei laillisuusperiaate ja lääkelain soveltamisala huomioon ottaen täyttänyt rangaistussäännökseltä edellytettävää täsmällisyyttä ja ennakoitavuutta. A ei ollut tämänkään vuoksi syyllistynyt lääkerikokseen.

Hovioikeus katsoi, ettei A, jolla ei ollut ollut käräjäoikeudessa lainopillisen koulutuksen saanutta oikeudenkäyntiavustajaa, ollut menettänyt oikeuttaan vaatia valtiolta korvausta oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa, vaikka vaatimus oli esitetty vasta pääkäsittelyn jälkeen, mutta ennen tuomion antamista. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 6 §:n säännöksestä, jonka mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on tehtävä ennen käsittelyn päättymistä, eikä myöskään säännöksen esitöistä ilmennyt, mitä käsittelyn päättymisellä tarkoitettiin. Käräjäoikeus ei ollut pääkäsittelyssä kiinnittänyt A:n huomiota mahdollisuuteen vaatia oikeudenkäyntikulujensa korvaamista sen varalta, että syyte hylättäisiin.

Avainsanat

Tilaa
Ilmoita
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments