Toisesta jäsenvaltiosta olevalle hissien asennusyritykselle muodostui tänne kiinteä toimipaikka

Helsingin HAO: Rekisteröinti arvonlisäveroasiassa – Kiinteän toimipaikan muodostuminen – Hissien asennustoiminta – Urakointikohteiden kesto

Toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö oli toiminut Suomessa B Oy:n aliurakoitsija ja myynyt B Oy:lle hissien asennuspalvelua Suomessa. Yhtiön asennustoiminta oli alkanut Suomessa toukokuussa 2017 ja kestänyt siitä lähtien yhtäjaksoisesti koko vuoden 2018. Yksittäisen asennuksen kesto oli vaihdellut pääosin yhden ja kolmen viikon välillä. Yhtiöllä ei ollut ollut Suomessa toimistoa tai muuta vastaavaa paikkaa eikä myöskään edustajaa Suomessa. Kaikki yhtiön hallinnolliset toimet oli johdettu ja suoritettu toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa liikepaikassa.

Verohallinto oli merkinnyt yhtiön arvonlisäverovelvollisten rekisteriin 1.11.2018 alkaen. Verotuksen oikaisulautakunta hyväksyi yhtiön oikaisuvaatimuksen ja kumosi Verohallinnon rekisteröintiä koskevan päätöksen. Oikaisulautakunnan päätöksen mukaan yhtiöllä ei ollut Suomessa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen N:o 282/2011 (jäljempänä täytäntöönpanoasetus) 11 artiklan tarkoittamaa kiinteää toimipaikkaa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti oikaisulautakunnan päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Voimassa olevassa arvonlisäverolaissa tai -direktiivissä ei ole määritelty kiinteän toimipaikan käsitettä. Hallinto-oikeus viittasi perusteluissaan arvonlisäverolain muuttamisesta annettuun hallituksen esitykseen (HE 56/2014 vp), jossa oli todettu muun ohella, että kiinteän toimipaikan määritelmän sekä rakennus- ja asennustoimintaa koskevan erityissäännöksen sisältäneen arvonlisäverolain 11 §:n (1501/1993) kumoamisesta huolimatta sovellettaisiin käytäntöä, jossa kiinteäksi toimipaikaksi katsotaan urakointikohde tai useat peräkkäiset urakointikohteet, jotka kestävät yli yhdeksän kuukautta.

Hallinto-oikeus totesi, että vaikka yhtiön yksittäiset työkohteet olivat olleet erillisiä ja lyhytaikaisia, oli yhtiön toiminta ollut kokonaisuutena arvioiden jatkuvaa, ja peräkkäiset urakointikohteet Suomessa olivat kestäneet yli yhdeksän kuukautta. Näissä oloissa yhtiöllä oli katsottava olleen myös soveltuvat henkilöstö- ja tekniset resurssit Suomessa asennustoiminnan harjoittamista varten. Hallinto-oikeus katsoi, että yhtiölle muodostui arvonlisäverolain 9 §:n 1 momentissa ja täytäntöönpanoasetuksen 11 artiklassa tarkoitettu kiinteä toimipaikka Suomeen, ja yhtiö oli verovelvollinen Suomessa myymistään arvonlisäverollisista asennuspalveluista. Hallinto-oikeus kumosi verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja saattoi voimaan Verohallinnon päätöksen, jolla yhtiö oli merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin 1.11.2018 alkaen.

Asiaa ratkaistaessa hallinto-oikeudessa on toimitettu äänestys ajankohdasta, josta alkaen ratkaisua on sovellettava. Vähemmistöön jäänyt hallinto-oikeuden jäsen katsoi, että asiassa annettua ratkaisua oli sovellettava hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä alkaen.