KKO:n vahvennettu jaosto: Rangaistusasteikon ylintä osaa tulee myös törkeissä huumausainerikoksissa käyttää vain kaikkein vaarallisimpien ja vakavimpien rikosten rangaistuksena

17.6.2020 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

KKO:2020:45 Huumausainerikos – Törkeä huumausainerikos – Rangaistuksen määrääminen – Rangaistuksen mittaaminen

A, B ja C olivat tehneet amfetamiiniemäksestä saostamalla ja jatkeainetta lisäämällä lähes 18 kilogrammaa amfetamiinisulfaattia. Hovioikeus oli katsonut, että A:lla ja B:llä oli ollut määräysvalta huumausaineeseen ja että huumausaineen määrän perusteella heidät tuli lähtökohtaisesti tuomita törkeästä huumausainerikoksesta enimmäisrangaistukseen eli 10 vuodeksi vankeuteen. Koska C:n osallisuus oli ollut A:ta ja B:tä huomattavasti vähäisempää, hovioikeus oli tuominnut hänet 8 vuodeksi vankeuteen.

Korkein oikeus katsoi, että rangaistusasteikon ylintä osaa tuli myös törkeissä huumausainerikoksissa käyttää vain kaikkein vaarallisimpien ja vakavimpien rikosten rangaistuksena. Vaikka huumausaineen laadulla ja määrällä oli keskeinen merkitys rangaistuksen mittaamisessa, rangaistuksen tuomitseminen asteikon ylärajalta edellytti, että rikokseen liittyi myös muita teon erityistä moitittavuutta tai tekijän suurta syyllisyyttä osoittavia seikkoja.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että A:n ja B:n teossa ei ollut tällaisia erityisiä moitittavuutta lisääviä tekijöitä, joten heille tuomittavan rangaistuksen tuli olla selvästi enimmäisrangaistusta alempi. Vastaavasti tuli myös C:n rangaistusta alentaa. Korkein oikeus katsoi oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi törkeästä huumausainerikoksesta A:lle ja B:lle 8 vuoden vankeusrangaistuksen ja C:lle 6 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistuksen.

Avainsanat

Jätä kommentti

  Tilaa  
Ilmoita