Kielteinen kansainvälistä suojelua koskeva hallinto-oikeuden päätös ei saavuta sellaista oikeusvoimaa, joka estäisi asian harkitsemisen uudelleen

KHO:2020:37 Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Asian uudelleen käsittely – Päätöksen lopputulos – Selkeyden vaatimus – Päätöksen lainvoimaisuus – Oikeusvoima

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Hallinto-oikeus oli A:n valituksen johdosta tekemänsä päätöksen ratkaisuosassa kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan asia oli palautettu toissijaisen suojelun myöntämiseksi A:lle. Perusteluista ei käynyt yksiselitteisesti ilmi, että valitus olisi hylätty turvapaikan osalta.

Maahanmuuttovirasto oli asiaa uudelleen käsitellessään päättänyt, ettei se anna A:lle turvapaikkaa Suomesta. Maahanmuuttovirasto oli samalla päätöksellä myöntänyt A:lle oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella. Maahanmuuttoviraston päätöksestä oli siihen liitetyn valitusosoituksen mukaan voinut valittaa hallinto-oikeudelle.

Hallinto-oikeus oli A:n valituksen johdosta tekemällään uudella päätöksellä poistanut Maahanmuuttoviraston edellä mainitun asiaa uudelleen käsitellessään tekemän päätöksen siltä osin kuin tuolla päätöksellä oli hylätty A:n hakemus turvapaikan antamisesta. Hallinto-oikeus oli poistanut Maahanmuuttoviraston päätökseen liitetyn valitusosoituksen ja jättänyt A:n valituksen tutkimatta. Hallinto-oikeus oli perustellut päätöstään sillä, että A:n turvapaikkaa koskeva asia oli lainvoimaisesti ratkaistu hallinto-oikeuden aikaisemmin antamalla päätöksellä, eikä Maahanmuuttovirasto ollut voinut käsitellä uudelleen A:n hakemusta turvapaikkaa koskevilta osin.

Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota siihen, että hallintolainkäyttöpäätöksestä on käytävä selkeästi ja yksiselitteisesti ilmi, mikä on päätöksen lopputulos. Tällä on merkitystä paitsi päätöksen täytäntöönpanon ja asianosaisten oikeusturvan kannalta myös valituslupavaiheessa. Nyt esillä olevassa asiassa päätöksen ratkaisuosa ja perustelut olivat keskenään ristiriitaiset.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kansainvälisen suojelun edellytyksiä harkittaessa on arvioitava sekä hakijaan kohdistuvaa henkilökohtaista vainoa, vaaraa tai uhkaa että kotialueen yleistä turvallisuustilannetta. Vainon vaara ja siten peruste turvapaikkaan voi syntyä myös kotimaasta lähdön jälkeen, ja uusia perusteita kansainväliselle suojelulle voidaan esittää myös hakemuksen johdosta tehtyjen päätösten jälkeen. Koska turvapaikanhakijan henkilökohtaisissa olosuhteissa tai hänen kotimaassaan on saattanut tapahtua kansainvälisen suojelun tarpeen arvioinnin kannalta merkityksellisiä muutoksia hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen ja koska turvapaikan antaminen on ensisijaista suhteessa toissijaisen suojelun perusteella myönnettävään oleskelulupaan, Maahanmuuttoviraston on sille tuomioistuimesta palautettua asiaa uudelleen käsitellessään voitava ottaa huomioon päätöksen tekohetkellä vallitsevat seikat ja olosuhteet riippumatta siitä, miten tuomioistuin on arvioinut kansainvälisen suojelun edellytyksiä tehdessään omaa päätöstään.

Korkein hallinto-oikeus totesi myös, ettei asianosaisen kannalta kielteinen kansainvälistä suojelua koskeva hallinto-oikeuden päätös muutoinkaan saavuttanut sellaista oikeusvoimaa, joka yksinään estäisi asian harkitsemisen uudelleen.

Maahanmuuttovirasto ei ollut edellä lausuttu huomioon ottaen toiminut lainvastaisesti, kun se oli ratkaissut A:n kansainvälistä suojelua koskevan asian uudelleen myös turvapaikan osalta. Tähän nähden hallinto-oikeuden ei olisi tullut poistaa mainittua Maahanmuuttoviraston päätöstä eikä siihen liitettyä valitusosoitusta. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.