Kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa ei julkista oikeusapua voitu evätä ennakoimalla valituksen lopputulosta

Valittaja oli hakenut oikeusapua muutoksen hakemiseksi päätökseen, jolla Maahanmuuttovirasto oli jättänyt tutkimatta hänen kolmannen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa. Oikeusaputoimisto oli hylännyt valittajan hakemuksen sillä perusteella, että valittaminen Maahanmuuttoviraston päätöksestä olisi selvästi tarkoituksetonta verrattuna hakijalle siitä koituvaan hyötyyn, kun otettiin huomioon, että kansainvälisen suojelun perusteeksi ei ollut esitetty uusia perusteita eikä merkityksellisiä uusia seikkoja. Hallinto-oikeus hylkäsi valittajan ratkaisupyynnön.

Oikeusapulakia koskevan hallituksen esityksen mukaan oikeusavun epääminen ennakoimalla oikeudenkäynnin odotettavissa olevaa lopputulosta tuli kysymykseen vain poikkeuksellisesti. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että erityisen pidättyvästi valituksen menestymismahdollisuuksien arviointiin oikeusavusta päätettäessä tuli suhtautua kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa ja myös siinä tilanteessa, kun oikeusapua haetaan valittamiseksi uusintahakemuksen johdosta tehtyyn päätökseen. Valittajan olosuhteissa tai hänen lähtömaansa turvallisuustilanteessa saattoi asian käsittelyn aikana tapahtua sellaisia muutoksia, joilla oli merkitystä asian lopputuloksen kannalta. Lisäksi oli otettava huomioon, että virheellisillä kielteisillä päätöksillä voi olla vakavia seurauksia lähtömaahansa käännytetyille turvapaikanhakijoille. Oikeusaputoimisto ei siten voinut lähtökohtaisesti edes uusintahakemustilanteissa riittävän luotettavalla tavalla etukäteen jo hakemusvaiheessa varmistua siitä, että oikeusavun antaminen kansainvälistä suojelua koskevaa muutoksenhakua varten olisi selvästi tarkoituksetonta verrattuna hakijalle siitä koituvaan hyötyyn.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja oikeusaputoimiston päätökset ja myönsi valittajalle oikeusapua.