EU:n kemikaaliviraston työntelijälle kertyi asumisaikaa kansalaisuuden saamiseksi

Unionin kansalainen A oli saapunut Suomeen työskentelemään Euroopan kemikaalivirastossa (ECHA) ja hän oli vuodesta 2007 lähtien asunut Suomessa. Maahanmuuttovirasto katsoi muun ohella, että A:n oleskelua kemikaaliviraston työntekijänä voitiin pitää tilapäisluonteisena ja rinnasteisena niihin kotikuntalain 4 §:n 3 momentissa mainittuihin henkilöihin, joilla ei ollut kotikuntaa Suomessa. Tämän vuoksi A:n varsinainen asunto ja koti ei ollut kansalaisuuslain mukaisesti Suomessa. Maahanmuuttovirasto hylkäsi A:n kansalaisuushakemuksen sillä perusteella, että A ei täyttänyt asumisaikaedellytystä eikä siitä myöskään voinut poiketa.

Hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli Maahanmuuttoviraston valituksesta ratkaistavana, oliko A:n kohdalla täyttynyt kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu asumisaikaedellytys tilanteessa, jossa hän on ollut Euroopan kemikaaliviraston henkilöstöön kuuluvana erioikeuspöytäkirjan ja toimipaikkasopimuksen nojalla vapautettu unionin kansalaisen maahanmuuttoon liittyvistä rekisteröintiä koskevista muodollisuuksista Suomessa.

A:n aseman ei katsottu rinnastuvan kotikuntalain 4 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin vieraan valtion diplomaattisessa edustustossa työskenteleviin henkilöihin. A:n oleskeluoikeus oli määräytynyt suoraan unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevan sääntelyn ja ulkomaalaislain 10 luvun säännösten perusteella. Unionin kansalaisen oleskeluoikeuteen liittyvä laillinen oleskelu on luonteeltaan pysyväisluonteista ja se kerryttää kansalaisuuslaissa tarkoitettua asumisaikaa. Myös kemikaalivirastossa työskentelevän unionin kansalaisen oikeus oleskella Suomessa oli katsottava perustuvan unionin kansalaisen oleskeluoikeuteen. A:n asemaa ei ollut kansalaisuuslain asumisaikaedellytyksen kannalta perusteltua arvioida toisin kuin muiden unionin kansalaisten asemaa.

Maahanmuuttoviraston ratkaistessa hakemuksen A:n varsinainen asunto ja koti oli ja oli ollut Suomessa keskeytyksettä yli viiden vuoden ajan kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla (asumisaikaedellytys). Asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.