Kunnanjohtajan valinnassa syrjäytettiin ansioituneempi hakija, syntyi syrjintäolettama, jota kunta ei pystynyt kumoamaan

KHO:2020:10 Kunnallisasia – Virkavaali – Kunnanjohtajan viransijaisuus – Yleiset virkanimitysperusteet – Syrjintä – Sukupuoli

X:n kunnanvaltuusto valitsi äänestyksen jälkeen kunnanjohtajan määräaikaiseen virkasuhteeseen naispuolisen hakijan A. Hallinto-oikeus hylkäsi päätöksestä valituksen tehneen miespuolisen hakijan B:n valituksen. Valituksessaan B oli katsonut, että valtuuston päätös oli tehty vastoin yleisiä virkanimitysperusteita, minkä lisäksi päätös oli naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain (tasa-arvolaki) vastainen.

Korkein hallinto-oikeus kumosi B:n valituksesta valtuuston päätöksen ja hallinto-oikeuden päätöksen.

Viranhakuilmoituksen mukaan vs. kunnanjohtajan tehtävänä oli kunnan hallinnon, taloudenhoidon ja palvelutuotannon johtaminen, elinkeinoelämän kehittäminen ja tulevaisuudessa entistä tärkeämpi alueellinen yhteistyötä. Kelpoisuusvaatimuksena oli virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, hyvä perehtyneisyys kunnallishallintoon sekä kokemus johtotehtävistä.

Sekä A:lla että B:llä oli kummallakin tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, A:lla oikeustieteen maisterin tutkinto ja B:llä filosofian maisterin tutkinto. B oli suorittanut lisäksi kaksi muuta tutkintoa ja johtamista koskevia muita opintoja. B:llä oli hakuajan päättymiseen mennessä kertynyttä kokemusta kunnanjohtajan tehtävistä 18 vuotta ja esimieskokemusta 19 vuotta 9 kuukautta. A:lla oli vastaavasti kokemusta kunnanjohtajan tehtävistä alle kuukausi ja esimieskokemusta yhdeltä vuodelta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että B oli yleisten nimitysperusteiden kannalta työkokemuksensa perusteella selvästi ansioituneempi vs. kunnanjohtajan tehtävään. B:n perehtyneisyys kunnallishallintoon oli myös merkittävästi laajempi kuin A:n, samoin kuin kokemus johtotehtävistä. Asiassa ei ollut myöskään tuotu esille sellaisia seikkoja, jotka olisivat osoittaneet, että B:llä ei olisi ollut henkilökohtaisia edellytyksiä tehtävästä selviytymiseen.

Tähän nähden oli vielä arvioitava, missä määrin A:lla oli sellaista erityistä osaamista ja kokemusta, joka voisi kokonaisharkinnassa nostaa hänet ansioituneisuudessa B:n edelle. Kunnanhallitus oli vedonnut lausunnossaan A:n oikeustieteelliseen koulutukseen sekä X:n kunnan hallinnosta hankitun kokemuksen merkitykseen. Kumpaakaan seikkaa ei ollut kuitenkaan mainittu viranhakuilmoituksessa. Vaikka kunnan hallinnossa oli esiintynyt oikeudellisia ongelmia, jotka olivat johtaneet valtuutettujen rikossyytteisiin, kunnanjohtajan tehtävät eivät liittyneet näiden asioiden rikosoikeudelliseen käsittelyyn. Vaikka perehtyneisyys kunnan keskushallinnon toimintaan olikin voitu katsoa eduksi A:lle, hänen tosiasiallinen työskentelynsä kunnassa oli ollut varsin lyhytaikaista ja tästäkin ajasta hän oli työskennellyt valtaosan sosiaalityöntekijänä. A:n kokemus kunnallishallinnosta oli varsin vähäistä verrattuna B:n kokemukseen eri kunnista.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hakijoiden ansioita ei ollut verrattu tasapuolisesti ja objektiivisesti. B oli ansioituneempana hakijana yleisten nimitysperusteiden vastaisesti syrjäytetty valittaessa viransijaista kunnanjohtajan määräaikaiseen virkasuhteeseen. Päätöstä tehtäessä oli syntynyt myös tasa-arvolaissa tarkoitettu syrjintäolettama. Kunta ei ollut osoittanut, että A:n valinta olisi johtunut tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin ja 9 a §:ssä tarkoitetusta muusta, hyväksyttävästä syystä kuin sukupuolesta. Tällaisena syynä ei voitu pitää A:n koulutusta ja työkokemusta, jotka oli otettu jo huomioon ansiovertailussa.