Turvapaikanhakijalla ei ollut oikeutta saada Suojelupoliisin antaman lausunnon perusteluosiota tai taustamateriaalia

20.1.2020 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

KHO:2020:4 Asiakirjajulkisuus – Turvapaikanhakija – Suojelupoliisi – Suojelupoliisin turvapaikkahakemuksesta antaman lausunnon perusteluosio ja taustamateriaali – Valtion turvallisuuden ylläpitämistä koskeva asiakirja – Asianosaisjulkisuus – Asianosaisen tiedonsaantioikeus – Menettelydirektiivi

Suojelupoliisi oli antanut Maahanmuuttovirastolle lausunnon A:n turvapaikkahakemuksesta. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n hakemuksen. Asiassa oli kysymys siitä, oliko A:lla oikeus saada suojelupoliisilta tieto lausunnon perusteluosiosta ja lausunnon laatimisessa käytetystä taustamateriaalista.

Lausunnon perusteluosio ja lausunnon laatimisessa käytetty taustamateriaali olivat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettuja valtion turvallisuuden ylläpitämistä koskevia suojelupoliisin asiakirjoja. Asiakirjojen sisältöön ja niiden sisältämien tietojen saantitapoihin nähden ei voitu pitää ilmeisenä, että tiedon antaminen niistä ei olisi vaarantanut valtion turvallisuutta. Lausunnon perusteluosio ja lausunnon laatimisessa käytetty taustamateriaali olivat siten sanotun lainkohdan perusteella salassa pidettäviä asiakirjoja.

Nämä asiakirjat olivat olleet joko suojelupoliisin Maahanmuuttovirastolle antaman lausunnon osana (lausunnon perusteluosio) taikka sen perusteena (taustamateriaali) ja olivat näin ollen vaikuttaneet tai voineet vaikuttaa A:n turvapaikka-asian käsittelyyn Maahanmuuttovirastossa. Vaikka suojelupoliisi ei turvapaikka-asiassa ollut ollut päätöksen tekevän viranomaisen vaan lausunnon antajan asemassa, A:lla oli käsillä olevissa olosuhteissa katsottava turvapaikka-asian asianosaisen asemansa perusteella olleen julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu lähtökohtainen oikeus saada tieto näistä salassa pidettävistä asiakirjoista myös suojelupoliisilta.

Tiedon antaminen suojelupoliisin lausunnon perusteluosiosta ja lausunnon laatimisessa käytetystä taustamateriaalista olisi kuitenkin ollut niiden sisältöön ja niiden sisältämien tietojen saantitapoihin nähden julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastoin erittäin tärkeää valtion turvallisuuteen liittyvää yleistä etua. A:lla ei siten ollut julkisuuslaissa säädetyn perusteella oikeutta saada tietoa sanotuista asiakirjoista.

Suojelupoliisin lausunnon perusteluosion ja lausunnon laatimisessa käytetyn taustamateriaalin ei voitu katsoa olevan menettelydirektiivin 10 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettu asiantuntijaneuvo. Menettelydirektiivin säännöksistä, ottaen erityisesti huomioon direktiivin 23 artiklan 1 kohta, ei myöskään johtunut, että turvapaikka-asian asianosaisen tiedonsaantioikeutta ei voitaisi julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisella erittäin tärkeää yleistä etua koskevalla perusteella rajoittaa, edes sellaisessa tilanteessa, jossa asianosaisen puolesta asiakirjapyynnön oli esittänyt hänen oikeudellinen neuvonantajansa (asiamiehensä).

KHO:2019:4

Avainsanat

Jätä kommentti

  Tilaa  
Ilmoita