Rikosasian avustajalla oli oikeus saada kopio valvontakameratallenteista sekä valokuvasta – mahdollisuus niihin tutustumiseen poliisin valvonnassa ei ollut riittävä tapa

A:n avustajana rikosasiassa toiminut asianajaja oli pyytänyt Lapin poliisilaitokselta / Rovaniemen pääpoliisiasemalta käyttöönsä A:ta koskevat valvontakameratallenteet sekä valokuvan valvontakameratallenteesta. Rovaniemen pääpoliisiasema oli kieltäytynyt antamasta pyydettyjä tallenteita kopioina, koska tallenteet sisälsivät muita henkilöitä kuin tutkittavana olevan rikosasian asianosaisia. Tallenteista ja valokuvasta ei esitutkintalain 9 luvun 7 §:n 2 momentin perusteella voida antaa kopioita, mutta A:n asiamiehellä oli mahdollisuus tutustua videotallenteiden sisältöön Rovaniemen pääpoliisiasemalla tai asianajotoimistossaan poliisimiehen läsnä ollessa.

A oli haastettu vastaajana vastaamaan syytteisiin rikosasiassa. A oli tehnyt tietopyynnön poliisille 18.4.2018, jolloin A:ta koskeva esitutkinnan kohteena ollut rikosasia oli ollut jo vireillä käräjäoikeudessa. Koska A oli tehnyt tietopyynnön poliisille, tietopyyntöä koskevaa asiaa ratkaistaessa oli asianosaisjulkisuuden osalta sovellettava esitutkintalakia.

Hallinto-oikeus totesi tietopyynnön kohteena olevien tallenteiden ja valokuvan olevan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (jäljempänä julkisuuslaki) 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja viranomaisen asiakirjoja, joita ei ollut pidettävä miltään osin A:lta salassa. Asiassa oli riidatonta, että A:lla oli asianosaisuuden perusteella oikeus tiedon saamiseen puheena olevista asiakirjoista. Hallinto-oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, millä tavoin tieto pyynnön kohteena olevista asiakirjoista olisi tullut A:lle antaa eli oliko poliisilaitos voinut kieltäytyä antamasta näistä kopioita A:n haltuun ja edellyttää, että A tutustuu asiakirjojen sisältöön poliisiasemalla tai asianajotoimistossa poliisimiehen läsnä ollessa.

Hallinto-oikeus tutustuttuaan tietopyynnön kohteena olevaan aineistoon totesi, että kaikilla videotallenteilla sekä valokuvassa oli tunnistettavissa A:n lisäksi kauppakeskuksessa asioivia muita henkilöitä. Asiakirjat sisälsivät näin ollen henkilötietolain (523/1999) 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja luonnollisia henkilöitä kuvaavia henkilötietoja, jotka voitiin tunnistaa näitä koskeviksi. Hallinto-oikeus katsoi, että kysymyksessä olevat videotallenteet sekä valokuva olivat sisällöltään arvioitava sellaisiksi, että niihin sisältyi henkilön elintavoiksi luokiteltavia tietoja ja siten julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdan perusteella salassa pidettäviä tietoja.

Hallinto-oikeus katsoi hallituksen esitykset HE 222/2010 vp ja HE 13/2006 vp huomioon ottaen, että valokuvat, vaikka ne olisivat valvontakameratallenteesta teknisesti erotettuja niin sanottuja kuvakaappauksia, eivät olleet esitutkintalain 9 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuja ääni- tai kuvatallenteita. Valokuvan antamistapa tulee sen sijaan arvioitavaksi esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 6 momentissa olevan viittaussäännöksen mukaisesti julkisuuslain 16 §:n perusteella. Tieto asiakirjan sisällöstä on julkisuuslain 16 §:n 1 momentin perusteella annettava lähtökohtaisesti pyydetyllä tavalla. Asiassa ei ollut tullut esille viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitettua perustetta poiketa mainitusta pääsäännöstä. Lapin poliisilaitoksen olisi siten edellä selostettujen oikeusohjeiden perusteella tullut antaa A:lle tietopyynnön kohteena oleva valokuva A:n pyytämällä tavalla siitäkin huolimatta, että valokuva sisälsi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdan perusteella salassa pidettäviä henkilön elintavoiksi luokiteltavia tietoja.

Valvontakameratallenteiden osalta tiedon antamistapa tulee arvioitavaksi esitutkintalain 9 luvun 7 §:n 2 momentin perusteella. Kyseisen lainkohdan soveltaminen tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että kukaan ei voi saada momentissa tarkoitetusta tallenteesta kopiota, vaikka sen sisältämät tiedot olisivat julkisia. Edellytyksenä sille, että tieto ääni- ja kuvatallenteesta voidaan antaa vain luovuttamalla tallenne esitutkintaviranomaisen luona nähtäväksi, on kuitenkin se seikka, että tallenteen sisältö huomioon ottaen on syytä olettaa, että tiedon antaminen muulla tavoin voisi johtaa tallenteessa esiintyvän henkilön yksityisyyden suojan loukkaamiseen. Asian arviointi edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa. Edellä todetuin tavoin tietopyynnön kohteena olevat tallenteet sisälsivät muiden kuin A:n yksityiselämää koskevia salassa pidettäviä tietoja, joita ei kuitenkaan ollut salattu suhteessa A:han. Asiassa ei ollut ilmennyt eikä poliisilaitos ollut esittänyt yksilöityjä perusteita sille, että tallenteiden luovuttaminen A:n haltuun olisi voinut johtaa tallenteilla esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojan loukkaamiseen. Näin ollen ja ottaen huomioon puheena olevien tallenteiden sisällön sekä sen, että asiassa ei ollut esitetty julkisuuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta olla antamatta myöskään tallenteita pyydetyllä tavalla, hallinto-oikeus katsoi, että Lapin poliisilaitos ei ollut voinut kieltäytyä antamasta tallenteista kopioita A:n haltuun eikä edellyttää, että A tutustuu asiakirjojen sisältöön poliisiasemalla tai asianajotoimistossa poliisimiehen läsnä ollessa.

Hallinto-oikeus kumosi Lapin poliisilaitoksen / Rovaniemen pääpoliisiaseman päätöksen ja velvoitti Lapin poliisilaitoksen / Rovaniemen pääpoliisiaseman antamaan A:lle jäljennökset asiakirjapyynnön kohteena olevista valvontakameratallenteista sekä valokuvasta, edellytyksin, että jäljennösten luovuttamiselle henkilötietolain 32 §:ssä ja julkisuuslain 13 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät.