Parisuhdeväkivallan erityispiirteet jäävät vähälle huomiolle Poliisihallituksen ohjeissa

Apulaisoikeuskansleri Puumalainen kehottaa parantamaan ohjeistusta

Ohjeissa tulisi ottaa huomioon parisuhdeväkivallan erityispiirteet ja väkivallan uhrin haavoittuva asema. Näin ohjeet vastaisivat myös paremmin Istanbulin sopimuksen vaatimuksia. Apulaisoikeuskanslerin mielestä Poliisihallituksen tulisi harkita, olisiko ohjeistuksen oikeudellista asemaa syytä vahvistaa ja tulisiko osa niistä antaa ohjeiden sijasta määräyksinä.

Apulaisoikeuskansleri otti omana aloitteenaan arvioitavaksi Poliisihallituksen antamat ja tämän vuoden alussa voimaan tulleet lähestysmiskieltoa sekä rikoksen uhrin ohjaamista ja rikosasioiden sovittelua koskevat ohjeet. Apulaisoikeuskansleri tarkasteli erityisesti sitä, millä tavoin ohjeissa otetaan huomioon parisuhdeväkivalta ja täyttävätkö ohjeet siltä osin Istanbulin sopimuksessa asetetut velvoitteet. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus eli niin sanottu Istanbulin sopimus tuli Suomessa voimaan elokuussa 2015.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan viranomaisten tulee heti oma-aloitteisesti antaa rikoksen uhrille tietoa tukipalveluista ja kysyä myös suostumusta uhrin yhteystietojen välittämiseen tukipalveluihin, kun rikosasia on tullut viranomaisten tietoon. Myös uhrin suojelutarpeen arvioiminen tulee tehdä heti alkuvaiheessa. Tämä asia ei tule ohjeissa riittävästi esiin. Suojelutarpeen arvioinnissa olisi myös pystyttävä huomioimaan parisuhdeväkivallalle tyypillinen toistuvuus, väkivallan paheneminen sekä muut parisuhdeväkivaltaan liittyvät, erityisesti uhrin suojelutarvetta korostavat riskitekijät. Uhrin turvallisuuden takaamiseksi poliisia tulisi myös kattavammin ohjeistaa yhteistyöstä sosiaali- ja muiden viranomaisten kanssa. Ohjeissa tulisi ottaa paremmin huomioon myös esimerkiksi vammaisten ja muiden erityisryhmien erityisen haavoittuva asema sekä lastensuojelun vaatimukset.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan myös lähestymiskieltoa koskevat ohjeet ovat puutteelliset. Niissä ei esimerkiksi mainittu lainkaan erikseen parisuhdeväkivaltaa rikostyyppinä. Niin ikään apulaisoikeuskansleri totesi, että ohjeissa olisi selkeästi todettava Istanbulin sopimuksen velvoitteiden mukaisesti, että toistuvaa parisuhdeväkivaltaa ei tule sovitella.

Apulaisoikeuskansleri totesi myös, että Poliisihallituksen ohjeiden merkitys korostuu tilanteissa, jossa valtaosa poliiseista ei ole saanut parisuhdeväkivaltaan liittyvää koulutusta. Poliisihallituksen ohjeet ohjaavat käytännössä poliisin työtä ja niillä on siten myös vahva koulutuksellinen merkitys. Ohjeiden yksi tarkoitus on myös yhtenäistää käytäntöjä, joiden valtakunnallinen epäyhtenäisyys on ongelma myös kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta.

Apulaisoikeuskansleri piti tärkeänä, että poliisin toiminnan lopputuloksena tulee parisuhdeväkivaltatapauksissa olla, että jo ensimmäinen yhteydenoton jälkeen asianosaiset saavat tarvitsemaansa ohjausta tukipalveluihin, asianomistajan suojelutarve arvioidaan asianmukaisesti ja samalla arvioidaan myös mahdollinen väliaikaisen lähestymiskiellon tarve. Tämän toteutuminen edellyttää, että Poliisihallituksen ohjeita edelleen kehitetään ja että ohjeista poliisiorganisaatiossa tiedotetaan riittävästi.

Apulaisoikeuskansleri pyysi Poliisihallitusta kertomaan 31.5.2020 mennessä mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt päätöksen johdosta.

Ratkaisu: Poliisihallituksen lähisuhdeväkivaltaa koskevat ohjeet (OKV/11/50/2019)

Tiedote: Parisuhdeväkivallan erityispiirteet jäävät vähälle huomiolle Poliisihallituksen ohjeissa – apulaisoikeuskansleri kehottaa parantamaan ohjeistusta