AOA:n päätös tupakointikiellosta vankilassa
6.11.2019 | OikeusuutisetApulaisoikeusasiamies Pasi Pölösen (AOA) mukaan tupakointikielloista vankilassa tulee säätää nykyistä täsmällisemmin. Epäselvää sääntelyä olisi korjattava pikaisesti, koska vankiloissa työskentelevien henkilöiden ja tupakoimattomien vankien terveys tulee turvata.
Toista sataa vankia kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle siitä, että vankien tupakointi selleissä oli kielletty ja että vangit voivat tupakoida vain silloin, kun heidät kolme kertaa päivässä viedään ulos tupakalle.
Lain mukaan tupakointi vankien asuintiloissa voidaan kieltää. Laki lähtee kuitenkin siitä, että jos tupakointi kielletään, vangeille tulee järjestää mahdollisuus tupakointiin erityisesti tupakointiin varatuissa tiloissa tai muulla tavoin.
AOA:n mukaan laki on liian epätäsmällinen sen suhteen, mitä käytännössä tarkoittaa, että tupakointiin pitää olla mahdollisuus. Kolme tupakointitaukoa päivässä on vähän verrattuna siihen, millaiset tupakointimahdollisuudet vangeilla on ollut ennen kieltoa. Lakia säädettäessä ei tullut esiin, että tupakointimahdollisuudet vähenisivät huomattavasti, vaan tupakointi oli vain tarkoitus järjestää muualla kuin sellissä. Kolme tupakointikertaa poikkeaa myös selvästi siitä, miten tupakointi vankilan ulkopuolella yleensä on mahdollista. Vankien tupakoinnin rajoittamista koskevaa asiaa ei käsitelty perustuslakivaliokunnassa, vaikka tupakoinnin kieltämiseen liittyy perusoikeuskysymyksiä, joita perustuslakivaliokunta on monissa muissa lausunnoissaan arvioinut. AOA totesi, että lakia säädettäessä ei ole tarkoitettu niin tiukkaa rajoitusta, mikä Helsingin vankilassa toteutettiin, vaan tupakoinnin on ajateltu jäävän laajemmin mahdolliseksi.
Tupakointikertojen määrää koskeva rajoitus, kolme kertaa päivässä, perustuu Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön (keha) antamaan määräykseen. Lain mukaan keha saa antaa tupakoinnin järjestämisestä tarkempia määräyksiä. Kuitenkaan tupakoinnin huomattavaa rajoittamista ei voida päättää yksin viranomaisen määräyksellä, vaan, jos tämä on tavoite, asiasta tulee säätää lailla nykyistä täsmällisemmin.
Vangit saivat polttaa vain kaksi tupakkaa tupakointikertaa kohti, mikä oli Helsingin vankilan itse päättämä rajoitus. Helsingin vankila oli menettelyt virheellisesti tällaisen rajoituksen antaessaan. Vankila on jo luopunut tästä rajoituksesta, kun keha totesi sen lain vastaiseksi.
Tupakoinnin rajoittaminen on saattanut aiheuttaa vieroitusoireita ja vaatia nikotiinikorvaustuotteiden käyttöä. AOA esittää, että julkisen vallan estäessä tupakoinnin siten, että vanki saattaa kärsiä vieroitusoireista, nikotiinikorvaustuotteita olisi oireiden ajan perusteltua olla vankilan kustannuksella vankien saatavissa.
AOA esittää oikeusministeriölle sääntelyn täsmentämistä. AOA saattaa kehan tietoon, että tupakointikertojen merkittävästä rajoittamisesta ei voida päättää viranomaisen antamalla määräyksellä eikä laki muutoinkaan nykyisellään mahdollista huomattavaa muutosta tupakointimahdollisuuteen. Koska laki kuitenkin on hyvin tulkinnanvarainen, AOA ei nähnyt perusteita arvostella Helsingin vankilaa siitä, että se noudatti kehan määräystä kolmesta tupakointikerrasta.