KHO arvioi lumeavioliiton tunnusmerkkejä

Burkina Fasossa asuva nykyisin 37-vuotias oleskeluluvan hakija oli hakenut oleskelulupaa solmittuaan avioliiton perheenkokoajan, nykyisin 54-vuotiaan Suomen kansalaisen kanssa. Hakija oli tutustunut perheenkokoajaan internet-sivustolla. Hakija ja perheenkokoaja eivät olleet yli kolme vuotta kestäneen avioliittonsa aikana viettäneet tosiasiallista perhe-elämää asumalla vakituisesti yhdessä, mutta puolisot olivat olleet toisiinsa aktiivisesti yhteydessä koko avioliiton ajan nykyisin käytössä olevilla yhteydenpitovälineillä. Perheenkokoaja oli vieraillut mahdollisuuksien mukaan hakijan luona, ja hakijan tarkoituksena oli tulla vierailulle perheenkokoajan luo. Perheenkokoaja oli säännöllisesti tukenut hakijaa taloudellisesti noin neljän vuoden ajan.

Asiassa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko asiassa perusteltua aihetta epäillä hakijan tarkoituksena olevan maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen. Niin sanottu lumeavioliitto, jossa puolisoiden todellisena tarkoituksena ei ole yhteisen perhe-elämän viettäminen, voi olla perusteena oleskelulupahakemuksen hylkäämiselle mainitulla perusteella.

Parisuhteiden syntymisen ja avioliittojen solmimisen tavat ovat muuttuneet viime vuosina. Niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin avioliiton solmimiseen johtavia parisuhteita syntyy yhä useammin tilanteissa, joissa puolisot ovat alun perin tutustuneet toisiinsa internet-sivustojen kautta.

Aviopuolisoiden viettämän perhe-elämän arvioinnissa on otettava huomioon, että eri maissa asuvilla aviopuolisoilla ei lähtökohtaisesti ole samanlaista mahdollisuutta viettää tosiasiasiallista perhe-elämää kuin samassa maassa yhdessä asuvilla puolisoilla. Tämän vuoksi se, että puolisot asuvat avioliiton alkuvaiheessa toisistaan erillään eri maissa, ei vielä yksinään osoita, että heidän tarkoituksensa ei olisi alkaa viettää tosiasiallista perhe-elämää siinä vaiheessa, kun he muuttavat asumaan yhteen.

Jos oleskeluluvan hakija kykenee osoittamaan, että aviopuolisoiden tarkoituksena on alkaa viettää perhe-elämää Suomessa tai että aviopuolisot ovat jo viettäneet ja edelleen viettävät tosiasiallista perhe-elämää, avioliittoa ei ole pidettävä niin sanottuna lumeavioliittona. Näissä tapauksissa sille, onko avioliiton solmimishetkellä vallinneiden olosuhteiden perusteella vaikuttanut siltä, että avioliitto on solmittu maahantulosäännösten kiertämiseksi, ei ole enää annettava ratkaisevaa merkitystä.

Oleskeluluvan hakija ja hänen puolisonsa olivat hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamissaan selvityksissä osoittaneet, että heidän tarkoituksenaan oli avioliittoa solmittaessa ollut alkaa viettää perhe-elämää Suomessa. Tähän nähden hakijan oleskelulupahakemusta ei voitu hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla.

Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumottiin ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämistä varten.

Äänestys 4–1.