Hallinto-oikeuden olisi tullut viran puolesta tiedustella haluaako valittaja suullisen käsittelyn kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa

3.9.2019 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

KHO: Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Asian selvittämisvelvollisuus – Uskonvakaumuksen tutkiminen – Suullinen käsittely

Valittaja oli kansainvälistä suojelua koskevassa hakemuksessaan ilmoittanut luopuneensa islamin uskosta ja kääntyneensä kristinuskoon. Maahanmuuttovirasto, joka oli hylännyt valittajan hakemuksen, oli kuullut valittajaa suullisesti turvapaikkapuhuttelussa. Valittaja ei ollut valituksessaan hallinto-oikeudelle nimenomaisesti pyytänyt, että asiassa on toimitettava suullinen käsittely. Asiassa oli otettava kantaa siihen, oliko hallinto-oikeus voinut tässä tilanteessa hylätä valittajan valituksen toimittamatta viran puolesta hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin nojalla suullista käsittelyä tai tiedustelematta valittajalta, haluaako hän, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallintolainkäyttölain 33 §:ssä säädettyä tuomioistuimen selvittämisvelvollisuutta yksittäistapauksessa on arvioitava erityisesti käsiteltävänä olevan asian laadun perusteella. Kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa, joissa vedotaan seikkaan, joka objektiivisesti arvioiden saattaa aiheuttaa vainon tai vakavan haitan vaaraa, valittajan oikeussuojan tarve on korostunut. Tämä vaikuttaa myös tuomioistuimen selvittämisvelvollisuuteen ja siten suullisen käsittelyn toimittamisen tarpeen arviointiin myös siinä tilanteessa, että suullista käsittelyä ei ole nimenomaisesti vaadittu. Suullisen käsittelyn toimittamista viran puolesta harkittaessa on myös otettava huomioon, että valittajalla on oltava mahdollisuus kieltäytyä suullisesta käsittelystä. Suullisesta käsittelystä kieltäytymiselle voidaan antaa painoarvoa valittajan uskottavuuden arvioinnissa.

Edellä lausutun perusteella ja kun otettiin huomioon valittajan menettelylliset oikeudet sekä varsin pitkän ajan kuluminen Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelusta, hallinto-oikeudessa esitetyn turvapaikkaperusteen arviointi olisi edellyttänyt, että hallinto-oikeus olisi viran puolesta tiedustellut valittajalta, haluaako hän suullisen käsittelyn toimittamista asiassaan. Koska oikeuskäytäntö suullisen käsittelyn vaatimisen ajankohdasta ja vaatimuksen puuttuessa asian tiedustelemisesta viran puolesta ei ollut vielä vakiintunut, valittajan vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämää suullisen käsittelyn vaatimusta ei voitu hylätä. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle valittajan vaatiman suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Avainsanat