KHO: Konstaapeli voitiin irtisanoa hänen syyllistyttyään vapaa-aikana törkeään rattijuopumukseen

Poliisilaitos irtisanoi A:n vanhemman konstaapelin virkasuhteesta tämän syyllistyttyä vapaa-ajallaan törkeään rattijuopumukseen. Hallinto-oikeus kumosi A:n valituksesta poliisilaitoksen päätöksen ja muutti päätöstä siten, että A erotettiin virantoimituksesta kuuden kuukauden määräajaksi poliisin hallinnosta annetun lain 15 i §:n nojalla.

Korkein hallinto-oikeus myönsi poliisilaitokselle valitusluvan ja kumosi hallinto-oikeuden päätöksen.

Arvioitaessa, oliko poliisilaitoksella ollut laillinen syy irtisanoa A:n virkasuhde, oli otettava huomioon, että valtion tehtävien hoidolta edellytettävä luotettavuus, oikeusvarmuus ja tehokkuus asettavat erityisesti poliisihallinnossa poliisimiehen tehtäviä hoitavien henkilöiden viranhoidolle ja vapaa-ajan käyttäytymiselle erityisvaatimuksia (HE 4/2006 vp). Poliisimiehen käyttäytymistä sitoo valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin ohella poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n erityissäännös.

Käräjäoikeus oli tuominnut A:n tämän vapaa-ajalla tapahtuneesta törkeästä rattijuopumuksesta 35 päivän ehdolliseen vankeuteen ja lisäksi oheissakkoon. Tuomio oli lainvoimainen, ja tekoa oli pidettävä luonteeltaan vakavana.

A:n olennaisiin tehtäviin paikallispoliisissa oli kuulunut liikenteen valvontaa. Tähän puolestaan sisältyi myös rattijuopumusrikosten ennalta estämistä, esitutkintaa ja syyteharkintaan saattamista. A:n syyllistyminen törkeään rattijuopumukseen oli siten ollut omiaan vakavasti horjuttamaan yleistä luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen. Samalla A oli myös menettänyt uskottavuuttaan valvoa liikennesääntöjen noudattamista.

Korkein hallinto-oikeus katsoi tämän vuoksi, että poliisilaitoksella oli ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n vanhemman konstaapelin virkasuhteen irtisanomiseen. Korkein hallinto-oikeus katsoi lisäksi, että asiassa ei ollut ilmennyt A:n työnantajan kohdelleen A:ta toisin kuin muita palveluksessaan olleita tai olevia virkamiehiä vastaavissa olosuhteissa. Irtisanomisen laillisuutta ei ollut myöskään syytä arvioida toisin A:n pitkän virkauran, hänen kollegojensa ilmaiseman luottamuksen säilymisen, A:n yksityiselämään liittyvien syiden perusteella eikä senkään johdosta, että A oli hakeutunut pian hoitoon. Irtisanomista ei voitu pitää kysymyksessä olevissa olosuhteissa suhteettoman ankarana seuraamuksena.