EU-tuomioituimen ennakkoratkaisun pyytämättä jättäminen voi olla oikeudenkäyntivirhe, väylämaksutapauksessa tarvetta sellaisen pyytämiseen ei ollut

KKO:2019:70 Ylimääräinen muutoksenhaku – Kantelu Euroopan unionin oikeus – Tehokkuusperiaate – Euroopan unionin tuomioistuin – Ennakkoratkaisupyyntö

Yhtiöt olivat vaatineet Suomen valtiolta vahingonkorvausta niiltä Euroopan unionin oikeuden vastaisesti perityistä väylämaksuista. Korkein oikeus oli tuomiossaan hylännyt vaatimukset vanhentuneina. Yhtiöt vaativat kantelussaan tuomiota poistettavaksi, koska asiaa ei olisi saanut ratkaista pyytämättä unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua unionin oikeuden tehokkuusperiaatteen tulkinnasta suhteessa vahingonkorvausvaatimuksen vanhentumiseen.

Korkein oikeus vahvisti, että ennakkoratkaisupyynnön tekemisen laiminlyönti ylimmässä muutoksenhakuasteessa voi muodostaa muiden edellytysten täyttyessä oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittaman oikeudenkäyntivirheen, jos ratkaisuun vaikuttava unionin oikeuden tulkinta ei ole selvä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Kantelun kohteena olleessa asiassa näin ei ollut, koska unionin tuomioistuin oli antanut useita ennakkoratkaisuja samasta oikeuskysymyksestä myös samankaltaisissa olosuhteissa. Kantelu hylättiin. Ks. KKO:2017:84