Maahanmuuttoviraston arvioitava viran puolesta uhkaako somalityttöä vaara joutua sukuelimen silpomisen kohteeksi

KHO:2019:93 Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Somalia – Uusi turvapaikkaperuste – Sukuelinten silpominen – Alaikäinen turvapaikanhakija – Viranomaisen selvittämisvelvollisuus

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Somalian kansalaisen A:n ja hänen tyttärensä B:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää heidät Somaliaan. Hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

A oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiemmin esittämänsä lisäksi esittänyt uutena seikkana pelon siitä, että hänen Suomessa syntyneen tyttärensä B:n sukuelimet silvotaan ja A:lle itselleen tehdään niin sanottu reinfibulaatio Somaliassa, jos heidät palautetaan sinne.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että turvapaikanhakijalta voidaan lähtökohtaisesti edellyttää, että hän esittää jo hakemusvaiheessa kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa perusteet. Turvapaikanhakija ei kuitenkaan välttämättä ole tietoinen siitä, että sukuelinten silpominen loukkaa ihmisoikeuksia ja että silpomisen uhka on merkityksellinen seikka naisen kansainvälisen suojelun tarpeen arvioinnin kannalta. Aiheen arkaluonteisuudesta johtuen silpomisen oma-aloitteinen puheeksi ottaminen voi myös olla hakijalle vaikeaa. Edellä todettuun nähden ja asiassa saatu selvitys huomioon ottaen, A:lla katsottiin olleen hyväksyttävä syy uuden turvapaikkaperusteen esiin tuomiselle vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja maatieto huomioon ottaen turvapaikkaperuste oli tutkittava.

Yleisen ja ajantasaisen maatiedon perusteella sukuelinten silpominen on erittäin yleinen käytäntö, joka koskettaa lähes kaikkia tyttöjä ja naisia Somaliassa. Turvapaikkahakemus koski paitsi A:ta itseään myös hänen vuonna 2015 syntynyttä tytärtään B:tä. Alaikäisenä turvapaikanhakijana B oli erityisen haavoittuvassa asemassa. Ottaen huomioon perustuslain 22 §:ssä säädetty julkisen vallan velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentissa säädetty viranomaisen selvittämisvelvollisuus, kansainväliset velvoitteet sekä palautuskiellon ehdoton luonne, korkein hallinto-oikeus katsoi, että Maahanmuuttoviraston olisi ratkaistessaan asian tullut viran puolesta arvioida, oliko B kotimaahansa palautettuna vaarassa joutua silpomisen kohteeksi. Arviointi olisi siis tullut suorittaa siitä riippumatta, oliko lapsen huoltaja vedonnut tähän seikkaan.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.