Turvataan uhrien tukipalvelut

Rikoksen uhrien tukipalveluiden tarjonnassa on EU:n rikosuhridirektiivin ja Istanbulin sopimuksen myötä tapahtunut merkittävää parannusta Suomessa. Myönteistä kehitystä tulee jatkaa, jotta yhä useampi piiloon jäävä uhri uskaltaa ilmoittaa häneen kohdistuneesta rikoksesta ja hakea apua. Tulevassa hallitusohjelmassa on turvattava tukipalveluiden asema ja rahoitus.

Rikosuhripäivystyksen asiakkaiden määrä oli ennen uhridirektiivin toimeenpanoa vuonna 2015 yhteensä 5 100. Viime vuonna palvelimme 28 300 asiakasta eri palveluissamme. Määrä on kahdeksassa vuodessa siis yli viisinkertaistunut. Ja kuten tiedämme, tämä ei johdu rikosten määrän kasvusta. Apua tarvitsevia rikosten uhreja ja uhrien läheisiä vain on ollut ja on edelleen paljon. Nyt he ovat löytämässä palveluiden luokse.

Samaan aikaan on myös perustettu aivan uusia uhrien tukipalveluita kuten naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhreille kohdennettu ympärivuorokautinen Nollalinja tai keskussairaaloiden yhteyteen perustetut SERI-tukikeskukset seksuaaliväkivallan uhreille. Uusina palveluina ne ovat nopeasti löytäneet paikkansa ja osoittautuneet erittäin tarpeellisiksi.

RIKUssa positiivista kehitystä on tukenut se, että poliisi ohjaa vuosi vuodelta enemmän asiakkaita palveluihimme. Viime vuonna jo lähes 7000 asiakasta oli tullut palveluun poliisin ohjaamana. Määrä on yli kaksinkertaistanut muutamassa vuodessa.

Hyvästä tuloksesta huolimatta alueelliset erot poliisiohjauksissa ovat edelleen merkittäviä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tukea ja neuvontaa tarvitsevia uhreja on varmasti vieläkin paljon enemmän, mutta he eivät tiedä palvelusta tai eivät saa riittävästi tietoa niistä hyödyistä mitä palvelusta heille olisi.

Myös muut tahot – kuten asianajajat – ohjaavat asiakkaita RIKUun ja voisivat ohjata aktiivisemminkin. Kun oikeusavustajan ja tukipalvelun roolit ovat selkeät, saa asianomistaja parhaan mahdollisen kokonaisvaltaisen tuen. RIKUn tukihenkilö voi esimerkiksi merkittävällä tavalla vahvistaa uhrin jaksamista oikeudenkäynnissä, jolloin myös esiintyminen oikeudessa sujuu helpommin.

Mutta vaikka me kuinka tuemme yhä kasvavaa määrää rikoksen uhreja, lisääntyy avun tarve jo pelkästään kestämättömän pitkien rikosprosessien johdosta. RIKUn asiakastyöstä yhä suurempi osuus menee asiakkaiden kannattelemiseen vuosia kestävässä epävarmuudessa.

Tätä epävarmuutta pahentaa se, että asianomistaja ei välttämättä tiedä lainkaan, missä hänen tapauksensa prosessissa menee. Vallitsee ”radiohiljaisuus”, ja moni luulee, että juttu on jonnekin kuopattu ja unohdettu. Oma oikeusavustaja tai tukipalvelun edustaja tarvitaan kertomaan, että nykyisin on aivan normaalia, että vuosikin helposti vierähtää ilman, että viranomaisista kuuluu mitään, tai että käräjäoikeuden käsittelyä voi joutua odottamaan pari kolme vuotta.

Tästäkin syystä tarvittaisiin Asianajajaliiton ehdottama Oikeudenhoidon OmaKanta, jossa ihmiset voisivat hoitaa oikeusasioitaan ja saada tietoa siitä, missä oman asian käsittely on meneillään. Rikoksen uhreille se toisi apua epävarmuuteen ja tiedonsaantiin. Sinne voitaisiin myös kerätä tietoa eri tahojen tehtävistä ja rooleista, oikeuksista ja prosesseista.

Nykytilanteessa näyttää kuitenkin valitettavasti siltä, että emme onnistu tekemään itseämme tarpeettomiksi tulevien vuosien aikana. Rikosprosessiin ja uhrin asemaan liittyvät ongelmat näyttäytyvät joka päivä meillä tukipalveluissa, ja pystymme lievittämään asiakkaiden ahdistusta epäselvässä tilanteessa. Moni ongelma kuitenkin ratkeaisi panostamalla ennaltaehkäisyyn; tekemällä tarvittavat toimet tehokkaasti rikosprosessin alussa ja varmistamalla hyvä tiedonkulku asianomistajalle.

Kirjoitus on osa Oikeusvaltion puolustajat -blogisarjaa, jota Asianajajaliitto julkaisee kevään 2023 aikana.