Nuorissa on (myös asianajoalan) tulevaisuus

Vuonna 2021 vain prosentti kaikista asianajajista oli alle 30-vuotiaita. Kaikkiaan noin viidesosa Suomen Asianajajaliiton jäsenistä eli asianajajista oli vuonna 2021 alle 38-vuotiaita, kun taas kolmannes asianajajista oli yli 54-vuotiaita. Miksi nuoria asianajajia on niin vähän ja miten alalle saadaan lisää osaajia?

Alle 30-vuotiaiden pientä määrää selittävät osittain lainsäädäntöön kirjatut Asianajajaliiton jäsenedellytykset: Asianajajilta vaaditaan 25 vuoden vähimmäisikää, minkä lisäksi hakijalla tulee olla suoritetun ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon ja asianajajatutkinnon lisäksi neljän vuoden juristikokemus, johon sisältyy kaksi vuotta työskentelyä asianajoalalla. On joka tapauksessa selvää, että asianajoalaa koskevat tulevaisuudessa samat väestön ikääntymiseen liittyvät haasteet kuin monia muitakin toimialoja.

Asianajajien ikäjakauman ja erityisesti nuorten asianajajien suhteellisen pienen osuuden mukanaan tuomat haasteet näkyvät jo monin paikoin kentällä – pienillä ja keskisuurilla paikkakunnilla asianajotoimistojen sukupolvenvaihdokset eivät ole kivuttomia, sillä kannattavankin toimiston jatkajaksi voi olla vaikea löytää asianajajaa. Tämän lisäksi prosessikelpoisten nuorten juristien rekrytoimisen onnistuminen ei ole itsestäänselvyys maakunnissa. Moni toimisto palkkaisi mielellään enemmän työvoimaa, mikäli sitä olisi tarjolla. Kun saman aikaisesti käräjäoikeuksien verkostoa on supistettu, ja toisaalta maksettavien oikeusapupalkkioiden määrä on pysynyt pitkään ennallaan, on myös täysin oikeutettua kysyä, miten kykenemme tulevaisuuden Suomessa tarjoamaan oikeusvaltion edellyttämät palvelut kattavasti koko maan laajuisina? Koronapandemian vaikutukset digitalisaatioon ja sähköisten työkalujen kehitykseen ovat tukeneet asianajopalvelujen joustavaa tarjoamista myös syrjäisemmillä seuduilla, mutta tästä huolimatta asia vaatii tulevaisuudessa niin Asianajajaliiton kuin alan muidenkin toimijoiden korostunutta huomiota.

Miten saamme nuorten juristien kiinnostuksen asianajoalaa kohtaan säilytettyä ja toisaalta pidettyä hieman vanhemmat ammattilaiset alalla siten, että tarvittavat palvelut ovat jatkossakin kansalaisten ulottuvilla aiempaan tapaan?

Nuoria on tavattava säännöllisesti, heidän kanssaan on keskusteltava tasa-arvoisesti ja heitä on kuultava aidosti. Tulevien asianajajasukupolvien näkemyksille on annettava tilaa kaikissa keskusteluissa ja heidän mielipiteitään sekä näkemyksiään on arvostettava siinä, missä hieman kokeneempienkin kollegoiden viisaudelle on annettava tilaa. Muun muassa tästä syystä Asianajajaliitto ja sen yhteydessä toimiva nuorten valiokunta tulevat jatkossakin järjestämään säännöllisesti tilaisuuksia tavatakseen oikeustieteen opiskelijoita, nuoria juristeja sekä asianajajia ympäri Suomen. Näissä tilaisuuksissa tarjotaan Asianajajaliiton ja asianajoalan yleisen esittelyn ja tunnetuksi tekemisen lisäksi poikkeuksetta myös käytännön näkökulmia asianajajuudesta. Opiskelijoita tapaamme tai olemme jo tänä vuonna tavanneet Turusta, Joensuusta ja Helsingistä. Nuorille juristeille ja asianajajille on puolestaan pian vuorossa alan koulutus- ja verkostoitumistapahtuma Nuorten Päivä.

Jo opiskeluaikaisten kokemuksieni perusteella voin hyvillä mielin todeta, että myös asianajotoimistot tekevät erinomaista työtä opiskelijoiden innostamiseksi osaksi asianajajien ammattikuntaa. Syksyn mittaan on myös ollut ilahduttavaa huomata ja kuulla omin korvin, miten paljon merkitystä intohimoisesti asiaansa suhtautuvalla ja merkityksellistä työtä tekevällä puhujalla voi olla nuorelle juristinalulle, joka vielä etsii omaa urapolkuaan. Kiitos siis kaikille Asianajajaliiton luottamustoimihenkilöille, jotka varauksetta lähdette pyynnöstämme esittelemään ammattianne tulevaisuuden asianajajille.

Pelkästään oikeustieteen opiskelijoiden kiinnostuksen herättäminen ja ylläpitäminen ei kuitenkaan ole riittävää asianajoalan elinvoimaisuuden varmistamiseksi tulevaisuudessa – meidän on alana myös pidettävä huoli siitä, että jo hieman pidempään asianajotoimistoissa työskennelleet ammattilaiset kokevat työnsä merkitykselliseksi ja heidän toiveitaan liittyen työn järjestämiseen sekä työhyvinvointiin kuunnellaan aidosti. Tämä on kaikkien alan toimijoiden yhteinen tehtävä, mikäli haluamme jatkossakin säilyä kilpailukykyisenä työskentelysektorina nuorten ammattilaisten silmissä. Niin kliseiseltä kuin sen auki kirjoittaminen kuulostaakin, nuorissa on (myös asianajoalan) tulevaisuus.