Miltä näyttää Asianajajaliitto ja sen tulevaisuus?
Olen saanut olla mukana Asianajajaliiton hallituksessa ensin varajäsenenä ja sen jälkeen varsinaisena jäsenenä yhteensä lähes kuusi vuotta. Varsinkin viime vuosien aikana tunnelmat ovat vaihtuneet laidasta laitaan. Vuosi 2019 oli monella tavalla erityinen, kun juhlittiin 100-vuotiasta Suomen Asianajajaliittoa. Heti seuraavana vuonna tuli korona, joka aiheutti erityisjärjestelyjä myös liiton toiminnassa. Liitto kartoitti koronan vaikutuksia asianajoalaan ja mm. vetosi tuomioistuimiin ja vakuutusyhtiöihin, että välilaskutus olisi mahdollista pitkittyvissä oikeudenkäyntiasioissa.
Pienessä toimistossa keskellä Vanhaa Raumaa olemme pystyneet toimimaan melko normaalisti koko korona-ajan, mutta varotoimenpiteinä on jouduttu pitämään joitakin karanteenipäiviä. Asianajotoimistot näyttävät sopeutuneen tähän muuttuneeseen toimintaympäristöön olosuhteisiin nähden melko hyvin. Oikeudenkäyntejä, perinnönjakokokouksia ja muita palavereja hoidetaan sujuvasti etänä. Korona-aika on osoittanut meille maalaisasianajajillekin, että ilman henkilökohtaisia tapaamisia voidaan hoitaa yllättävän paljon asioita.
Asianajajaliitossa on ollut käynnissä isoja uudistuksia; toimiston organisaatiouudistus alkaa nyt olla muotoutunut kohdilleen ja sähköinen järjestörekisterihanke on loppusuoralla. Kaikki nämä toimet tähtäävät siihen, että käytössämme olisi mahdollisimman hyvä ja helposti saavutettava asiantuntija- ja palveluorganisaatio. Asianajajille on tullut viime vuosina entistä enemmän velvoitteita, kuten esimerkiksi tietoturvaan ja rahanpesun estämiseen liittyvät velvoitteet. On ensiarvoisen tärkeää, että Asianajajaliitossa on näissä asioissa rautaista osaamista ja että ohjeistusta ja koulutusta on asianajajien jatkuvasti saatavilla.
Asianajajaliitto on jo aikaisemminkin järjestänyt koulutuksia etänä, mutta tällä hetkellä tilanne on selvästi parempi. Koulutustarjonta on sen verran laajaa ja laadukasta, ettei vuosittaisen täydennyskoulutuksen suorittaminen jää ainakaan siitä kiinni, ja mikä parasta, koulutuksiin voi osallistua mistä tahansa.
Yksi Asianajajaliiton tulevaisuuden haasteista on, mistä saadaan lisää uusia asianajajia eläköityvien kollegojen tilalle, niin että asianajajapalveluita on jatkossakin saatavissa koko maassa. Meidän pitää pystyä vielä paremmin viestimään nuorille − niin naisille kuin miehillekin − kuinka mielenkiintoinen ja merkityksellinen asianajajan ammatti on, ja että ammatin harjoittaminen on varteenotettava vaihtoehto myös maakunnissa. Täällä riittää töitä ja elämisen kustannukset ovat kohtuulliset. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen saattaa olla pienemmällä paikkakunnalla helpompaa kuin pääkaupunkiseudulla.
Tästä positiivisesta viestinnästä erinomaisena esimerkkinä ovat viimeisimmässä Advokaatissa ollut juttu suomalais-tanskalaisesta asianajajapariskunnasta sekä uuden pääsihteerimme Niko Jakobssonin kannanotot aiheesta. En ole ainoa, joka ajattelee, että etäyhteyksien laajempi käyttäminen on tullut jäädäkseen, joten töiden tekeminen muualta kuin toimistosta käsin on jatkossa yleisempää ja hyväksytympää kuin aikaisemmin. Asuinpaikka tai työntekopaikka voi olla melkein missä vain, ainakin osan ajasta.
Asianajajaliitolla on tulevaisuudessakin erittäin merkittävä rooli koota asianajajakuntaa yhteen ja ylläpitää yhteistyötä sidosryhmien kanssa. Linjaus siitä, että resurssit keskitetään Asianajajaliiton kannalta keskeisiin tehtäviin eikä pyritä kaikkiin pöytiin, mihin ehkä päästäisiin, on oikea ratkaisu.
Tosiasia on kuitenkin, että vaikka kuinka jo osaamme käyttää teamsejä ja zoomeja, niin eihän henkilökohtaisia tapaamisia korvaa mikään. Odotamme varmasti kaikki, että mahdollisimman pian päästäisiin myös tapaamaan toisiamme ja että Asianajajapäivä saataisiin järjestettyä jälleen ensi tammikuussa.
Asianajajaliiton toimintaa on siis vahvasti kehitetty ja luottamus siihen, että satsaukset maksavat itsensä takaisin, on korkealla. Haasteita riittää tulevaisuudessakin, mutta tekniset valmiudet, toimiston henkilöstön osaaminen ja tehtäviinsä sitoutuneet luottamushenkilöt antavat hyvät eväät tuleviin vuosiin.
Kirjoittaja
Sinikka Kelhä