Miksi Pridea tarvitaan

Juhannuksena tuli uutinen, että Oslossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ravintolassa oli joukkoammuskelu, jossa kaksi ihmistä kuoli ja yli 20 loukkaantui. Teolla epäillään olleen homofobinen vihamotiivi. Muitakin viharikoksia on tapahtunut viime vuosina. On maita, joissa Pride ei ole sallittu ollenkaan tai siihen osallistuminen on valtava turvallisuusriski. Homoseksuaalisuus on kriminalisoitu 68 maassa.

Itse päädyin sateenkaariaktiiviksi 2010 Helsinki Pride -marssiin tehdyn kaasuhyökkäyksen myötä, sillä halusin tehdä osuuteni vaikuttamisessa valittamisen sijaan. Toimin tuolloin kaikkien 88 asianomistajan avustajana. Jouduin litigoimaan, että Pride on ihmisoikeustapahtuma, ja että vaikka paraati on pääosin iloinen kulkue, voi ihmisoikeuksia edistää ja juhlistaa silläkin tavalla. Helsinki Pride -kaasuiskuoikeudenkäynnissä tekoa ei katsottu tehdyksi vihamotiivista, jolloin koventamisperustetta olisi käytetty. Rikoslain muutos selkeytti tilannetta vasta vuonna 2015. Tämä ei ole ainoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskeva lakimuutos, mikä on edennyt hitaasti.

Homoseksuaalisuuden harjoittaminen dekriminalisoitiin vuonna 1971, mutta avioliittolain muutos astui voimaan vasta 2017, eikä translakia ole vieläkään uudistettu. Vain parikymmentä vuotta sitten tämänkin blogin sisältö olisi saatettu tulkita rikokseksi. Niin sanottu kehotuskielto homoseksuaalisuuteen yllyttämisestä nimittäin poistettiin rikoslaista vasta vuonna 1999. Ja kun Venäjää arvosteltiin niin sanotun antihomolain säätämisestä vuonna 2013, oli Suomen osin vastaava laki poistunut vain 14 vuotta aiemmin, vaikka olikin ollut pitkään lain kuollut kirjain. Mitähän asiaa ajanut Herbert Gumbler olisi tästä tuumannut?

Vastikään käräjäoikeus katsoi Päivi Räsäsen oikeudenkäynnin lopputulemana, että oli sallittua kutsua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja heidän liikettään häpeälliseksi ja synniksi. En arvioi sitä, miten asiaa tulisi juridisesti tulkita. Sen sijaan mistä kertoo, että asiaa ylipäänsä joudutaan pohtimaan hlbti-vähemmistöjen osalta? Ajattelu kumpuaa pappi-psykiatri Asser Stenbäckin 1950-luvun teorioista, joissa homoseksuaalisuutta pidettiin sairautena ja kehityshäiriönä, josta voisi parantua tai joka olisi oma valinta. Moni joutui vuosien käännytysterapiaan, ja vielä 1950-luvulla homoseksuaaleja pakkokastroitiin. Nykyään näitä tekoja voisi pitää törkeinä pahoinpitelyinä. Vaihtoehtoisia ”hoitomuotoja” ja niiden markkinointia koskevaa niin sanottua puoskarilakia ei kuitenkaan ole vielä säädetty eikä translaista ole poistettu vaatimusta pakkosterilisaatiosta.

Historia on synkkä, ja ihmisoikeuksien kehitys on kuin jenkkaa – välillä mennään taaksepäin. Takapakkia on ollut Euroopassa muun muassa Puolassa, jossa syrjitään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ns. hlbti-vapailla vyöhykkeillä. Muissa asioissa tuorein esimerkki on Yhdysvaltain korkeimman oikeuden uusi aborttilinjaus. Edelleen sateenkaarinuoret ovat alttiimpia väkivallalle ja syrjinnälle sekä itsemurhariski on suurempi.

Kyse on myös tunnustamisesta ja olemassaolon oikeutuksesta: mistä ei puhuta tai ketä ei nähdä, sitä ei ole. Jokainen organisaatio voi katsoa peiliin. Vuonna 2019 Asianajajaliiton 100 oikeusvaikuttajan joukkoon ei valittu yhtään sateenkaariaktiivia. Nykyinen Asianajajaliiton Pride-yhteistyö on hyvä suunta, kun se vielä löytää tarkemmin paikkansa.

Joskus arvostellaan, miksi seksuaalisuutta tai sukupuolta täytyy tuoda Pridessa esille. Tällöin unohdetaan, että Pridessä on ennen kaikkea kyse kaikesta yllä mainitusta, eikä vain siitä, miltä kulkue näyttää. Vuodessa on edelleen 51 heteroviikkoa. Ensimmäinen Prideni oli Lontoossa vuonna 1997, kun asuin siellä. Olin silloin niin kaapissa, etten uskaltanut sanoa edes oikeaa nimeäni, etten vaan joutuisi Suomessa enempää suljetuksi ulkopuolelle tai kiusatuksi – tuolloin Kuopiossa kaapista ulosvetäisy olisi merkinnyt sosiaalista kuolemaa. Valitettavasti on edelleen ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla ja joutuvat pelkäämään ympäristössään. Olen joskus sanonut, että sitten kun yhdenvertaiset oikeudet ovat kaikille yhtä itsestään selviä ja neutraaleja kuin vasenkätisyys, Pridea ei enää tarvita.

Hyvää alkanutta Pride-viikkoa ja kesää!