Hallinto-oikeuden ei olisi tullut hylätä kunnan hallintoriitavaatimuksia toista kuntaa kohtaan – asia ratkaistava yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti
14.1.2025 | OikeusuutisetKHO:2025:3 Hallintoriita – Kuntien välinen yhteistoimintasopimus – Hallintosopimus – Sopimuksen tulkinta – Sopimusrikkomus – Sopimusoikeudelliset periaatteet
Kunta A oli tehnyt kunnan B kanssa sopimuksen sosiaali- ja terveystoimen yhteistoiminta-alueen muodostamisesta sekä sopimuksen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä ja tuottamista koskevasta yhteistoiminnasta. Sopimukset olivat julkisoikeudellisia hallintosopimuksia.
Kunta A katsoi, että kunta B oli rikkonut sopimuksia, minkä vuoksi se oli hallintoriitahakemuksessa vaatinut, että kunta B (vastuukunta) velvoitetaan hyvittämään sille sopimuksiin perustuvien velvoitteiden puutteellisesta täyttämisestä johtuvat sopimusrikkomukset. Hallinto-oikeus on hylännyt hakemuksen keskeisesti sillä perusteella, että sopimusrikkomuksen hyvittämisestä ei ollut säädetty julkisoikeudellisessa lainsäädännössä tai nimenomaisesti sovittu sopimuksissa.
Asiassa oli kyse siitä, mistä lähtökohdista hallintotuomioistuimen on ratkaistava hallintoriita, kun hallintosopimuksen osapuolilla on erimielisyyttä sopimuksen sisällöstä ja väitetyn sopimusrikkomuksen seuraamuksesta.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että sopimusrikkomukseen vetoavan osapuolen tulee voida tehokkaalla tavalla saattaa sopimusriitaa koskeva erimielisyys tuomioistuimen ratkaistavaksi riippumatta sopimuksen yksityis- tai julkisoikeudellisesta luonteesta. Hallintosopimuksen tulkintaa ohjaavat yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet.
Hallintotuomioistuimen tulee ottaa kantaa ensin siihen, mitä osapuolten kesken on katsottava riidanalaisilta osin sovitun ja sen jälkeen, onko sopimuksia rikottu väitetyllä tavalla. Jos se päätyy siihen, että sopimuspuoli on rikkonut velvoitteitaan, tulee ratkaistavaksi se, voiko tästä seurata vaadittu seuraamus. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut hylätä kunta A:n hakemusta mainitsemillaan perusteilla, ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.
Ks. KKO 2022:42