Aiemman linja-autokortin luovuttamisen koululaisen käyttöön ei voitu katsoa luoneen sellaisia oikeutettuja odotuksia, ettei asiaa olisi voitu päättää seuraavana lukuvuonna toisin
23.1.2025 | OikeusuutisetTurun HAO: Maksuton koulukuljetus – Hallintopäätös – Luottamuksensuoja
X:lle oli myönnetty koulumatkan yli viiden kilometrin pituuden perusteella maksuton koulukuljetus lukuvuodeksi 2023–2024 luovuttamalla hänen käyttöönsä linja-autokortti. Koska karttapalvelussa havaitun virheen jälkeen tehdyn uuden mittauksen perusteella X:n koulumatka oli alle viisi kilometriä, X:lle ei myönnetty maksutonta koulukuljetusta enää lukuvuodeksi 2024–2025. X:n huoltaja vetosi valituksessaan luottamuksensuojaan ja siihen, ettei päätöksen korjaamiseen ollut edellytyksiä.
Hallinto-oikeuden ratkaistavana oli ensin kysymys siitä, merkitsikö linja-autokortin käyttöön antaminen sitä, että asiassa oli tosiasiassa tehty yksilölle oikeuksia luova hallintopäätös. Tältä osin hallinto-oikeus katsoi, että vaikka päätöstä ei ollut tehty hallintolain 43 §:ssä tarkoitetulla tavalla kirjallisesti, kortin myöntäminen oli perustunut viranomaisen nimenomaiseen harkintaan siitä, että X:n koulumatka oli tuolloin käytettävissä olleen selvityksen perusteella täyttänyt perusopetuslain 32 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset maksuttoman koulukuljetuksen myöntämiseksi. Asiassa oli siten tosiasiallisesti päätetty sillä tavoin X:n etuun tai oikeuteen liittyvästä asiasta, että kyse katsottiin olevan hallintolaissa tarkoitetusta hallintopäätöksestä. Tämän vuoksi asiassa oli vielä arvioitava, mitä oikeusvaikutuksia tuolla päätöksellä oli tilanteessa, jossa viranomainen oli selvittänyt koulukuljetuksen myöntämisedellytyksiä uudelleen ja päättänyt olla myöntämättä maksutonta koulukuljetusta seuraavalle lukuvuodelle.
Hallintolain 6 §:ssä säädetyn luottamuksensuojaperiaatteen mukaan luottamusta suojataan ainoastaan oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia vastaan. Ei ollut väitettykään, että X:n koulumatka olisi yli viiden kilometrin pituinen, eli että hänellä perusopetuslain mukaan olisi tosiasiassa ollut oikeus maksuttomaan koulukuljetukseen matkan pituuden perusteella. Pelkästään tämä seikka viittasi siihen, ettei oikeutettuja odotuksia myönnetyn edun pysyvyyteen välttämättä voitu katsoa olevan. Luottamuksensuojan periaatteeseen kuuluu, että yksityisen tulee voida luottaa viranomaisten tekemien hallintopäätösten pysyvyyteen ja viranomaisen toiminnan virheettömyyteen. Tämä rajoittaa päätösten muuttamista yksityiselle haitalliseen suuntaan. Luottamuksensuoja ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa estä edunsuovan päätöksen muuttamista, vaan tapauskohtaisesti on harkittava luottamuksensuojaa suhteessa julkiseen etuun.
Yleinen lähtökohta on, että hallintopäätökset ovat voimassa toistaiseksi, mutta perusopetuslaki tai muukaan lainsäädäntö ei velvoita tekemään koulukuljetuspäätöstä toistaiseksi voimassa olevaksi. Hallinto-oikeus totesi, että maksuton koulukuljetus on luonteeltaan sellainen etuus, jonka järjestäminen voi tyypillisesti tulla harkittavaksi lukuvuosittain myös oppilaan olosuhteista riippumattomista syistä, kuten koulukyytiverkoston tai opetuksen järjestämispaikan muuttuessa. Sellaista päätöstä ei ollut tehty, josta olisi ilmennyt myönnetyn koulukuljetusetuuden kesto. Selvityksen perusteella linja-autokortin myöntämisessä oli kuitenkin ollut kyse tosiasiassa lukuvuosikohtaisesta etuudesta, jonka myöntämistä oli tässä tapauksessa harkittu uudelleen seuraavaa lukuvuotta koskien viranomaisen saatua uutta selvitystä. Hallinto-oikeus katsoi, ettei linja-autokortin myöntäminen ollut tarkoittanut eikä sen ollut voitu olettaa tarkoittaneen sitä, että myönnetty etuus on automaattisesti voimassa toistaiseksi. Siten kyse ei ollut aiemman hallintopäätöksen poistamisesta ja ratkaisemisesta uudelleen hallintolain 50 §:ssä tarkoitetulla tavalla, vaan siitä, että koulukuljetuksesta oli tehty seuraavaa lukuvuotta koskeva päätös. Kyse ei myöskään ollut siitä, että X:lle myönnettyyn etuun olisi puututtu taannehtivin vaikutuksin.
Hallinto-oikeus katsoi, että tässäkin tilanteessa X:llä oli ollut kuitenkin lähtökohtaisesti oikeus luottaa siihen, että hänen asiaansa käsitellään samalla tavalla kuin aiemminkin. Aiempi päätös oli toisaalta perustunut viranomaisen virheelliseen selvitykseen, jonka perusteella X:lle oli massaluonteisessa päätöksentekomenettelyssä myönnetty lukuvuodeksi etuus, johon hänellä ei lainsäädännön perusteella olisi ollut oikeutta, ja jota hän ei ollut edes hakenut. Hallinto-oikeus katsoi, että uuden selvityksen vuoksi asia oli tullut uuteen tilaan, jonka vuoksi viranomaisen oli ollut perusteltua arvioida laissa säädettyjen myöntämisedellytysten täyttymistä seuraavaa lukuvuotta koskien toisin kuin aiemmin.
Hallinto-oikeus otti X:n luottamuksensuojan tarvetta punnitessaan huomioon sen, mitä aiemman päätöksen sisällöstä voitiin päätellä, päätöksentekomenettelystä ja lain sisällöstä X:lle muodostuneet odotukset, sekä viranomaisen perustellun intressin voida ottaa huomioon uusi selvitys myöhemmissä päätöksissään. Hallinto-oikeus katsoi, että asiaa kokonaisuutena arvioiden aiemman linja-autokortin luovuttamisen X:n käyttöön ei voitu katsoa luoneen sellaisia oikeutettuja odotuksia, ettei asiaa olisi voitu päättää valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevällä tavalla. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
Hallinto-oikeuden esittelijän päätösesitys oli, että hallinto-oikeus kumoaa päätöksen ja palauttaa asian viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi.
Kunnan oli katsottava antaneen X:lle koulukuljetuksesta 1. vuosiluokalle hallintolaissa tarkoitetun toistaiseksi voimassa olevan hallintopäätöksen, minkä vuoksi päätöksen korjaamiseen oli sovellettava myös hallintolain 50 §:n asiavirheen korjaamista koskevia säännöksiä. Virheen korjaaminen ei ollut johtunut X:n omasta menettelystä, vaan myönteinen päätös oli perustunut kunnan selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen koskien X:n koulumatkaa. X:n mielipidettä hallintolain 34 §:ssä edellytetyllä tavalla ja suostumusta virheen korjaamiseksi ei ollut ennen päätöksen antamista selvitetty. Menettelyvirheen vuoksi päätös oli esittelijän eriävän mielipiteen mukaan kumottava ja asia palautettava viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi.