Poppersin tilaaminen omaan käyttöön toisesta EU-maasta rangaistiin lääkerikoksena – ei salakuljetuksena
2.12.2024 | OikeusuutisetHelHO:2024:15 Salakuljetus – Lääkerikos – Lääkkeen määritelmä – Lääkeaineen määritelmä – Lääkelaki 3 § – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (lääkedirektiivi) 1 artikla 2 kohta – Tunnusmerkistöerehdys – Kieltoerehdys
X oli riidattomasti tilannut omaan yksityiseen käyttöön postitse Itävallasta Suomeen niin kutsuttuja poppers-tuotteita. Tuotteita oli ollut tarkoitus käyttää seksuaalisen kokemuksen parantamiseen, eikä niitä ollut markkinoitu lääkekäyttöön.
Hovioikeus arvioi erityisesti sitä, voitiinko tilattuja tuotteita pitää vaikutustensa puolesta lääkedirektiivin ja lääkelain mukaisina lääkkeinä. Tilatut aineet olivat olleet lääkkeenä käytetyn aineen lääkeaineanalogeja eli tilattujen aineiden molekyylirakenne oli vastannut lääkkeenä käytettyä ainetta siltä osin kuin rakenneosat olivat saaneet aikaan aineen lääkinnällisen vaikutuksen. Vaikka aineita käytettiin laajasti muuhun kuin lääkekäyttöön eli seksuaalisen suorituskyvyn parantamiseen, hovioikeus katsoi Fimean antamaan selvitykseen perustuen, että tilatuilla aineilla oli lääkeaineanalogeina myös hyödyllinen lääkinnällinen vaikutus ihmisen elintoimintoihin.
Asiassa oli kyse myös tunnusmerkistö- ja kieltoerehdyksestä. Hovioikeus arvioi tahallisuuden kannalta vaadittavaa tietoisuuden tasoa tilatun tuotteen sisällöstä sekä lainsäädännön vaikeaselkoisuuden vaikutusta rangaistusvastuuseen.
Hovioikeus arvioi X:n menettelyä myös oikeudellisesti ja katsoi hänen syyllistyneen salakuljetuksen sijasta lievemmin arvosteltavaan lääkerikokseen.
Vakiintuneen Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden nykytilassa on vielä mahdollista, että jäsenvaltioiden välillä on eroavuuksia tuotteiden luokittelussa lääkkeiksi. Siten se seikka, että yksi jäsenvaltio katsoo todistetuksi, että tuote on vaikutuksensa perusteella lääke, ei estä sitä, että toinen jäsenvaltio katsoo, ettei nykyisen tieteellisen tiedon valossa ole voitu esittää näyttöä siitä, että kyseessä on lääke vaikutuksensa perustella. (Hecht-Pharma, C-140/07, kohta 28.) Sillä seikalla, että kyseiset tuotteet ovat sallittuja toisessa jäsenvaltiossa ei näin ollen ole ratkaisevaa merkitystä tuotteiden lääkeluonteen suhteen. – – –
Hovioikeus toteaa, että X oli ollut aineet tilatessaan oman kertomuksensa perusteella tietoinen siitä varteenotettavasta mahdollisuudesta, että aineiden tilaaminen Suomeen oli kiellettyä ja että aineet oli luokiteltu lääkkeiksi. X:n tilaamien poppers-tuotteiden sisältämät lääkeaineet oli tekoaikaan nimenomaisesti mainittu lääkeluettelosta annetussa lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen päätöksessä lääkkeiksi luokiteltavina lääkeaineanalogeina. Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomiossa olevat perustelut johtopäätöksineen koskien tunnusmerkistö- ja kieltoerehdystä. X:n menettely on ollut tahallista, eikä hän ole rangaistusvastuusta vapaa tunnusmerkistö- tai kieltoerehdyksen vuoksi. – – –
. . . hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus—, että X:n menettely on ollut salakuljetusrikoksena kokonaisuutena arvostellen vähäistä ottaen huomioon tavaran arvo ja määrä ja muut rikokseen liittyvät seikat.
Rikoslain 44 luvun 5 §:n mukainen lääkerikos on ensisijainen 46 luvun 5 §:n mukaiseen lievään salakuljetukseen verrattuna. X:n syyksi luettu tahallinen menettely täyttää lääkerikoksen tunnusmerkistön. Lääkelain 98 §:n mukainen lääkerikkomus ei ole lääkerikoksen lievempi tekomuoto, ja se on toissijainen ankarammin arvosteltavaan lääkerikokseen nähden.
Hovioikeus katsoo X:n syyllistyneen tahallisesti syyttäjän toissijaisen rangaistusvaatimuksen mukaiseen lääkerikokseen.