Valtiolla ei korvausvastuuta oikeudenkäyntikuluista kun ulosottomies peruutti hakemuksensa uhkasakon tuomitsemiseksi
19.11.2024 | OikeusuutisetHelHO:2024:12 Ulosottokaari – Uhkasakko – Oikeudenkäyntikulut – Valtion korvausvastuu
Kihlakunnanvouti oli toimitettuaan käräjäoikeuteen uhkasakon tuomitsemista koskevan hakemuksen ja A toimitettua siitä lausuman peruuttanut hakemuksen, koska täytäntöönpanoasia oli tullut epäselväksi ja asiassa tuli tämän vuoksi antaa täytäntöönpanoriitaosoitus. A vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen asianosais- ja oikeudenkäyntikulunsa asiassa.
Hovioikeudessa oli kysymys siitä, minkä säännöksen tai oikeusohjeen perusteella valtion velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut asianosaiselle määräytyi tilanteessa, jossa uhkasakon täytäntöönpanoa koskeva asia jäi sillensä ulosottomiehen peruutettua täytäntöönpanoa koskevan hakemuksensa sen jälkeen, kun velvoitettu oli antanut asiassa häneltä pyydetyn lausuman.
Hovioikeus katsoi, että valtion oikeudenkäyntikulujen korvausvastuuta koskeva ulosottokaaren 3 luvun 80 § soveltui uhkasakon täytäntöönpanoasioihin ainoastaan silloin, kun hakemus uhkasakon täytäntöönpanosta hylättiin, ja ettei valtion oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta voinut perustaa myöskään oikeudenkäymiskaaren säännöksiin ottaen huomioon valtion korvausvastuuta koskevat ulosottokaaren 11 luvun säännökset ja ulosottomiehen prosessuaalinen asema. Nimenomaisen säännöksen puuttuessa valtion kuluvastuun tuli määräytyä ulosottokaaren 11 luvun 20 §:n 2 momentista ilmenevän yleisen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan valtion korvausvelvollisuus on sidottu itseoikaisun perusteisiin. Kun asiassa saadun selvityksen perusteella uhkasakon täytäntöönpanomenettelyssä ei ollut tapahtunut sellaista selvää virhettä, joka ulosottomiehen olisi tullut itseoikaisuna oikaista, edellytyksiä velvoittaa valtiota korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja asiassa ei ollut. Käräjäoikeuden ratkaisua ei muutettu.