Lastenvalvojalla oli oikeus ajaa kannetta isyyden vahvistamiseksi, vaikka hän ei ollut tehnyt valituskelpoista päätöstä keskeytetyn isyyden selvittämisen aloittamisesta uudelleen
29.11.2024 | OikeusuutisetKKO:2024:72 Isyys – Isyyden vahvistaminen – Puhevalta
Lapsen isyyden selvittäminen oli keskeytetty, koska isyyden selvittämiseksi ei ollut saatavissa riittävästi tietoa. Lastenvalvoja ei ollut tehnyt isyyden selvittämisen uudelleen aloittamisesta isyyslain 11 ja 14 §:ien mukaista valituskelpoista päätöstä, mutta oli tosiasiallisesti jatkanut isyyden selvittämistä ja nostanut kanteen isyyden vahvistamiseksi.
Korkein oikeus katsoi, että lastenvalvojalla oli oikeus käyttää lapsen puhevaltaa asiassa ja nostaa isyyden vahvistamista koskeva kanne ja että äidistä ja lapsesta voitiin määrätä otettavaksi oikeusgeneettistä tutkimusta varten tarpeelliset näytteet.
21. Arvioitaessa kirjallisen ja valituskelpoisen päätöksen puuttumisen merkitystä asiassa on huomattava, että isyyslaissa ei säädetä isyyden vahvistamisen yleisistä esteistä eikä lapsen äidillä ole lähtökohtaista oikeutta estää isyyden selvittämistä silloin, kun isänä itseään pitävä mies haluaa tunnustaa lapsen, vaikka lapsen äiti pitäisi miestä epäsopivana isäksi. Isyyslaki perustuu ajatukselle siitä, että isyyden selvittäminen on lähtökohtaisesti sekä lapsen että yhteiskunnan etu. – – –
23. Isyyslain säännöksistä ei ole myöskään perusteltua tehdä sellaista päätelmää, että lastenvalvojan oikeus käyttää lapsen puhevaltaa riippuisi isyyslain 14 §:n mukaisen muutoksenhaun lopputuloksesta ja siitä, onko hallinto-oikeus katsonut isyyden selvittämisen jatkamiselle olleen perusteita. Kun isyyden selvittäminen on tässä tapauksessa keskeytetty isyyslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella riittävien tietojen puuttumisen vuoksi, selvittämisen jatkaminen on tällöin saman pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaisesti edellyttänyt vain, että säännöksessä mainittu taho pyytää selvittämisen jatkamista ja että olosuhteet ovat muuttuneet siten, että isyyden vahvistamiseksi on saatavilla enemmän tietoja. Näiden edellytysten täyttyessä selvittäminen on lain mukaan tullut aloittaa uudelleen, eikä jatkamiseen tässä vaiheessa ole sisältynyt muuta harkintaa.
24. Kun otetaan huomioon edellä mainitut seikat sekä isyyslain tavoitteet ja päämäärät, Korkein oikeus katsoo, että lastenvalvojalla on ollut isyyslain 31 §:n säännöksessä tarkoitettu oikeus käyttää lapsen puhevaltaa ja nostaa isyyden vahvistamista tarkoittava kanne lapsen nimissä. – – –
32. Korkein oikeus toteaa, että isyyslain 6 luvun säännösten perusteella isyyden vahvistamista koskevassa asiassa ei ole kysymys A:n vaan C:n oikeudesta oikeudenkäynnissä, jossa A on yhtäältä lastenvalvojan kanssa rinnakkain lapsen edustajan ja toisaalta lapsen äitinä myös kuultavan roolissa. Kyseessä ei siten ole sellainen A:n oikeuksia tai velvollisuuksia koskeva riita tai päätös, jonka perusteella perustuslain 21 § tai ihmisoikeussopimuksen 6 artikla voisivat tulla hänen katsomallaan tavalla sovellettavaksi. – – –
41. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus ei olisi saanut ennen lapsen ja tämän äidin määräämistä oikeusgeneettiseen tutkimukseen jättää tutkimatta esitettyjä väitteitä siitä, että isyyden selvittäminen on lapsen edun vastaista. Näiden väitteiden tutkiminen isyystutkimuksen valmistumisen jälkeen vasta pääsian yhteydessä merkitsisi C:n ja A:n yksityiselämään puuttuvan viranomaismääräyksen antamista ennen kuin lapsen edun kannalta mahdollisesti merkitykselliset seikat on asianmukaisesti arvioitu. Korkein oikeus toteaa, että lapsen etua koskevat väitteet ja niitä koskeva selvitys on tässä asiassa tosiasiassa esitetty jo alemmissa oikeusasteissa ja myös vastapuolet ovat saaneet niistä lausua. Näin ollen Korkein oikeus viivästyksen välttämiseksi ja asian laatu huomioon ottaen tutkii mainitut väitteet itse asiaa hovioikeuteen tältä osin palauttamatta.