Työnantajan ei tarvinnut maksaa takuupalkkaeriä niitä koskevan työehtosopimuksen voimassaolon päätyttyä
14.10.2024 | OikeusuutisetHelHO:2024:10 Työsopimus – Työsuhteen ehdot – Työsuhteen ehtojen muuttaminen – Työehtosopimus – Oikeudenkäyntikulut
Työnantaja oli maksanut työntekijälle takuupalkkaeriä, joista oli sovittu työnantajayhtiön ja ammattiliittojen välisissä työehtosopimuspöytäkirjoissa. Takuupalkkojen maksaminen oli lopetettu työehtosopimuspöytäkirjojen voimassaolon päätyttyä.
Hovioikeus katsoi, että takuupalkkaerien ei ollut näytetty muodostuneen työntekijän työsopimuksen ehdoiksi työsuhteen ehtojen irtisanomisperusteisen muuttamisen, työnantajan yksipuolisen sitoumuksen eikä työsopimuksen veroiseksi käytännöksi muodostumisen perusteella. Takuupalkkojen maksamisen lopettamista ei myöskään ollut pidettävä työnantajan lojaliteettivelvoitteen rikkomisena.
Kysymys myös oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.
Hovioikeus toteaa, että käsiteltävässä asiassa leijonatakuuta ja optimointitakuuta on maksettu A:lle pitkään ja ne ovat olleet merkittävä osa hänen kokonaisansiotaan. Nämä seikat voisivat sinänsä tukea takuupalkkojen vakiintumista A:n työsuhteen ehdoksi. Leijonatakuu ja optimointitakuu ovat kuitenkin perustuneet työehtosopimusasiakirjoihin, eikä työnantajan ole näytetty maksaneen niitä A:lle millään muulla perusteella. Kysymys ei ole ollut osapuolten välillä hiljaisesti sovitusta menettelystä eikä myöskään työnantajan yksipuolisesti myöntämistä etuuksista. Edellä selostetun oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaisesti tämänkaltaiset työehtosopimukseen perustuvat etuudet eivät lähtökohtaisesti vakiinnu työsopimuksen ehdoiksi pitkänkään ajan kuluessa. Kun A:n on lisäksi edellä katsotuin tavoin täytynyt olla tietoinen takuupalkkojen perumisesta työehtosopimuksiin, eivät myöskään työntekijän suojelun tarve tai vilpittömän mielen ja luottamuksen suojaa koskevat periaatteet anna aihetta arvioida asiaa toisin.
– – –
Käsiteltävässä asiassa on ollut kysymys A:n työnantajaltaan vaatimista korvauksista. Hovioikeus katsoo, että asianosaisten asema näin ollen lähtökohtaisesti puoltaa oikeudenkäyntikulujen korvausvastuun kohtuullistamista. Tältä osin merkitystä ei ole katsottava olevan sillä, onko A mahdollisesti järjestänyt oikeudenkäyntikulujensa rahoituksen esimerkiksi ammattiliiton jäsenyyden tai oikeusturvavakuutuksen kautta. Oikeudenkäyntikulujen korvausvastuun kohtuullistamista tukee myös asian merkitys A:lle, koska kysymys on ollut hänelle pitkän aikaa maksetuista takuupalkkaeristä, jotka ovat muodostaneet varsin suuren osan hänen kokonaisansiostaan. Edelleen, vaikka kanne on hylätty, on asiassa esitetty myös sellaisia seikkoja, jotka ovat tukeneet A:n kantaa, ja käräjäoikeus on aiemmin ratkaissut asian A:n eduksi. Näin ollen takuupalkkoja koskevan kanteen nostamiselle on katsottava olleen riittävän perusteltu syy.
Edellä mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvioiden hovioikeus katsoo, että A:n velvoittaminen korvaamaan työnantajansa B Oy:n oikeudenkäyntikulut olisi asian lopputuloksesta huolimatta ilmeisen kohtuutonta. Näin ollen asianosaiset saavat pitää asian käsittelystä käräjä- ja hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.